HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kiitosten ja kumarrusten paikka

Hiski näyttää tänään tasan samannäköiseltä (piti liittää kuvakin, mutta ei nyt siirry) ja torveilee ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta eihän se olekaan vielä täysvalio, kun ulkonäköhyväksyntä puuttuu  ;).
Itsestäni alkaa vasta nyt tuntua siltä, että on saavutettu jotain siistiä. Kun tämä koiraurheilu ei ole minulle kovin  järjestelmällistä tavoitteisiin pyrkimistä, vaan enemmänkin sarja kaikenlaisia päähänpistoja, niin olen aina vähän hämmästynyt, kun  jokin tulos napsahtaa. Ja nyt kohdalle sattui oikein tämmöinen valiojuttu :)))

Siinä vaiheessa, kun koira on KVA, on joka tapauksessa kiitosten aika. Hetarouvan jo olen kiitellyt, jokin  tärkeysjärjestys sentään ;)
Lämpimät kiitokset siis ihan kaikille treenikavereille avusta ja seurasta! Ennen kaikkea on ollut hauskaa (enimmäkseen)! On lisäksi haukattu raitista ilmaa enemmän kuin tarpeeksi ja siinä sivussa saatu muutama miljoona hyttysenpistoa, hirvikärpäshyökkäyksiä, kastuttu napaa myöten ja hikoiltu. Ynnä naarmutettu autoja ja itseämme.
Riittaa ja Pekkaa kiitän (taas) hartaasti tuosta kultakimpaleesta, joka lykättiin kainaloon keväällä 2008. Melkein tasan 3 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä tuo nulikkaiseni siis sai KVA:han tarvittavat PK-tulokset kasaan. Kun vielä jostain löytyisi tuomari, joka "arvostaisi ajokoiran näköistä bordercollieta" (Järvisen Helenan, Parkanon koetoimitsijan kommentti).

Pakollinen retostelu
Yleisesti ottaen Viljamaa artvosteli meitä aika ankarasti, mitä en ollenkaan valita.  
Jälki
Hyvää:
- napakka jäljenajo ja keppien varmat ja iloiset nostot
Huonoa:
- janatyöskentely. Jotain häikkää janalla oli: ainakin jäljen numero oli viety puuhun samana aamuna ja varmaan teputeltu siinä ympärillä, koska His tökkäsi heti alussa nenänsä maahan ja oli vähän hämmentyneen oloinen, ei normaalia janakäytöstä.
Tuomari muuten jäi tielle koko jäljenajon ajaksi, eli oli odottamassa, kun tulimme takaisin autolle... Katseli meidän menoamme tieltä niin pitkään kuin pystyi. Jotain sanoi Hiskin jäljenajostakin, mutten yhtään enää muista, mitä..
Haku
hyvää:
- näyttötreenit+valjaiden vaihto näyttävät auttaneen näyttöongelmaan, eli nyt on sitä vauhtia. Pari kertaa olin jo eilen kaatua. Olen saanut myös omat rutiinini piilolla järjestykseen
huonoa:
- hallinta, jonka kehnous pääsi yllättämään. His meni ihan pokkana odottamaan uudelleen lähetystä keskilinjan toiselle puolelle, kun minä rämmin vielä jossain pöpelikössä. Lisäksi se oli liian kiinnostunut edellä kulkevasta tuomarista. Luokatonta häröilyä>tehotreeniä
- laajat pistot. En usko, että pystyn tekemään tälle mitään enkä taida edes haluta. Nythän His siis nosti ukon 100 metristä eikä varmasti olisi tullut viheltämällä pois, koska varmaan sai hajun heti, kun lähti tekemään "kulmaa."
Esineruutu
hyvää:
- sitkeää puurtamista
huonoa: 
- ei kovin systemaattista hommaa, juoksi ristiin rastiin. Toisaalta en voi tietää, mitä hajuilmiöitä puuskittainen tuuli aiheutti, His yritti selvästi kovasti hakeutua tuulen alapuolelle. Takana työskentely: Hiskiltä ei yleensä kyllä ne etuesineet jää löytymättä. Itse toimin nyt oikein. Jatketaan kuten tähänkin asti.
Pudotettu ja tarkkuus
- vain positiivista. Ruudussa pysymiseen pitää kiiinnittää erityisesti huomiota, ylittelystä kuulemma rokotetaan nyt herkästi
Tottis
Seuraaminen
Pelkkä huonoa sanottavaa tällä kertaa...Eipä ole käsitystä, mikä laukaisi vanhan keulimis-kyttäämisreaktion. Kättelypaikalle seurasi vielä kuin unelma. Ongelma ei siis ole lopullisesti poistunut päiväjärjestyksestä.
Otan nyt taas joka tapauksessa tehostetusti häiriö-/korjaustreenejä a la Suski kehiin.
Jäävät. Se pirun seuraaminen mätti näissäkin. Näitä on kyllä treenattu paljon. Seisomista ollaan myös tehotreenattu>palkka heti stopista, mutta ei näköjään ole ihan kunnossa vieläkään, jatketaan tehotreeniä.
Kaikki muu: ylläpitotreenejä, paitsi hyppäämistä tehostetusti. Noudot näyttävät hyviltä eikä ainakaan kahdessa kokeessa ole juuri esiintynyt vinoja eteentuloja eikä vajaita sivullesiirtymisä. Näitä kuitenkin erikseen jumppana.
Ohjaaja pitää lisäksi lähettää sähköshokkihoitoon tai lobotomiaan.

Viljamaalla on ihan omat kuviot tottiksessa: seurasi koirakoiden perässä paikallamenoon ja tuli myös ihan viereen seisomaan, kun koira käskettiin ylös. Eteenmenossa tuli myös maahankäsketyn koiran luokse...

1 kommentti:

Susan Miiro kirjoitti...

Onnea ihan hurjasti taitavalle veli-pojalle upeasta KVA -tittelin saavuttamisetsa. Tsemppiä SM-kisaan!