Hikeä suopursikossa ja hyppytekniikkaa

Jälki nro 11 (kevään 3. vieras jälki)
Keskiviikkoiltana Lili tallasi Hiskille Kangasalle, jonnekin Lihasulan maastoihin 1,2 km pitkän jäljen. Kuusi varsinaista keppiä + yksi minikeppi höysteenä. Parin tunnin vanhennus.
Maasto näytti tieltä katsoen ihan hyvältä. Jana oli lyhyt eikä siinä sen kummempaa. Hiski ei ole muuten kertaakaan ottanut takajälkeä tänä keväänä...kop, kop. Mutta sitten: hetikohta oltiin keskellä selvää suota (ihan kartankin mukaan) ja kun siitä päästiin, koko jälki kulki ihan hiivatinmoisessa risukossa ynnä suopursukasvustossa. Jalkoja sai nostella joka askeleella puoli metriä, että ylimalkaan pääsi eteenpäin.
Aikamoista pyöritystä oli matkanteko, tuntui, että suuntaa vaihdettiin koko ajan. Lopussa olin niin hiessä, ettei tosikaan. Mutta kertaakaan en mäiskähtänyt turvalleni, ihme kyllä. His ei antanut perässäkoikkelehtivalle yhtään armoa, vaan paahtoi menemään kuin aropupu.
Lopussa taskussani oli viisi keppiä, joista se minikeppi oli yksi. Yksi jäi ilmeisesti tienylityksen jälkeen: His nosti tien suuntaisesti kulkeneen jäljen uudelta "janalta" täysin ilmavainulla. Erinomainen saldo tuossa maastossa.
Gepsistä katsoin, että kulmia oli kymmenkunta, yksi terävä. Ja maasto oli kuten sanottu, siitä karseimmasta päästä ja suopursu tuoksui jopa minun nenääni tosi voimallisesti. Eli erittäin tyytyväinen olin tähänkin Hiskin jäljestykseen :)))
Kiitos, Lili, tosi hyvästä jäljestä, lisää tällaista! Mutta ei enää siihen risukkoon...
Esineruutu
Tallattiin nyt vain noin 20 metriä leveä kaistale, kun ei ollut oikein hyvää paikkaa täysimittaiselle ruudulle.
Lili vei Hiskille kolme esinettä. Takaesine ja keskellä oleva löytyivät nopeasti, etummaista joutui etsimään ja etsikin hienosti. Lili oli tehnyt jekun ja laittanut rullallla olevan heijastimen puunrungon juurelle piiloon, paikka oli ihan ekan lähetyspaikan edessä. Kylläpä Hiski senkin vaan esiin kaivoi. Taas huomasin, että se seuraa minun liikkumistani lähetyslinjalla selvästi. Aika kivaa, mutta toisaalta siirtää mulle vastuuta...
Huvittavat treenit, kun ensin soiteltiin kolmella puhelimella paikkaa Harjavallan jälkikisoihin ja sitten tuli Hanna T.:ltä viesti, että paikka on: Kiitos kovasti Hanna! Sitten alettiin tavoitella Lilille paikkaa Sastamalaan samalla kun tallattiin jälkiä. Tällä kertaa minä pääsin läpi, eli molemmat saatiin paikka :)

Tottikset
Maanantaina kävimme Pirkkahallin kentällä PPK:n yhteistreeneissä. Ensin sorakentällä yhteistä hommailua, seuraamista yms, His oli hyvässä vireessä.
Sitten siirryimme ruohokentälle ja muistaakseni otin tasamaanoudon, eteenmenon ja seuraamista, jonka jälkeen siirryin hyppyesteelle. Meni ihan päin peetä: His kiersi esteen monta kertaa ja aloin jo vähän masentua. Se tulee edelleen liian lähelle estettä ja liian kovaa eikä sitten pääsekään yli.
Hiskikin oli lopulta aika lamaantunut ja seurasi tosi veltosti, mistä minä taas meinasin hermostua ja pakotin sen tekemään pitkän seuruupätkän, kun ajattelin, että se vaan koittaa lusmuilla. Kotiin tultua kävin vielä työhuoneella ja sillä välin His oli ripuloinut kämpän täyteen, oli ehkä jo kentällä ollut masu kipeänä, reppana. Kyllä oli taas huono omatunto :(
Tiistaina piti käydä Kyötikkälän kentällä ennen hierontaa, mutta jätin väliin tuon ripulin takia. Tosin Hiskin maha oli jo aamulla ihan kunnossa.
Nyt tottiksen keskeisenä teemana on varmaan sitten tosi pitkään hyppytekniikka, johon sain Tendingin palstalta hyviä neuvoja.
Torstaina rakensin kolme matalaa "estettä" peräkkäin ja niiden perään PK-esteen. Tavoitteena on löytää sopiva ponnistuspaikka, saaada hyppy ilmavammaksi ja Hiskin katse alastullessa maahan eikä minuun. Lisäksi pitäisi saada vauhtia pois ja homma "jännitteettömäksi." Tässä käytetään apuna targettia.
Tänään tehtiin jo monta toistoa niin, että His hyppäsi niiden peräkkäisten pikkuesteiden yli ja sitten PK:n yli. Lisäksi edestakaista hyppyä ilman kapulaa targetilta targetille. Itse seisoin sivussa ja koitin saada homman mahdollisimman rennoksi. Aluksi His oli ihan hurjistunut ja jännittynyt, targetit nameineen lentelivät huitsin nevadaan eikä se mitään nameja edes malttanut syödä. Vähitellen se alkoi selvästi rentoutua, kun tajusi, mikä on homman nimi ja napsi namitkin ihan rauhassa.
Vähän taas seuruuta siinä välissä. 
Jotain muutakin vissiin on tehty, mutta en nyt millään muista mitä :(