Tusinas jälki - ei mikään tusinajälki

Jälki nro 12
Jossain Lihasulan synkillä saloilla jälleen maanantai-iltana. Lili tallasi Hiskille 1,5 kilometriä pitkän jäljen. Oli muuten Hiskin ensimmäinen täysin voittajaluokan pituinen jälki...Vanhennus vajaat pari tuntia.
Jana oli hirmuisen pitkä ja siinä oli ties mitä kaatunutta keloa ja kiveä matkalla, His poikkesi jo puolivälissä jonnekin vasempaan, käskin pois. Vähän mutkittelua, mutta olosuhteista johtuvaa ja sikäli anteeksiannettavaa. Nosti taas varmasti jäljen oikealle. Ei edelleenkään yhtään takajälkeä...
Alku vaikutti lupaavalta, maastollisesti siis - ellei oteta huomioon sitä yhtä hakkuuaukeaa. Noin  puolivälissä päästiin taas tuttuun hornamaiseen risukkoon, jota riittikin melkein koko loppumatkaksi. Ihan kivat kalliotkin siinä ylitettiin. Hiskin vauhti ei muuten hidastu yhtään, olipa maasto mitä rytöä tahansa. Gepsistä meni tietysti patterit matkalla, joten mulla ei ollut hajuakaan, kuinka pitkä matka on kuljettu. Keppejä nousi ihan iloisesti, välillä His tarkensi tosi huolellisesti, ainakin yksi oli syvällä varvikossa.
Lili oli tepastellut soratien pätkän reunaa, sen Hispander selvitti ihan kakunpalana. Aika lopussa jälki päätyi lähelle rautatietä, kahden tien risteykseen. Siinä His meni vähän hämmentyneen oloiseksi ja kävi siksakkaamassa tietä ja tienvierustoja. Mentiin jo vähän matkaa tietä pitkin, kunnes älysin päästää liinasta irti ja His pääsi ratkaisemaan homman itsenäisesti. Hetken päästä se jo vilahtikin selvästi jälkeen reagoiden metsän puolelle - tosi kovaa. Jouduin huutamaan sen maahan, mistä se oli aika hämmästyneen oloinen, mutta meni kiltisti.Tulipa tämäkin kokeiltua. Kun pääsin liinaetäisyydelle, mentiin taas hippulat vinkuen.
Viimeinen keppi oli hiljattain hakatussa kuusikossa, sitäkin oli niin makeeta rämpiä :(
Aikaa oli mennyt 32 minuuttia, keppejä His löysi viisi, yksi siis jäi, mutta ei mitään väliä.
His jaksoi oikein hyvin vielä riehua kahdella pallolla, eli sen kunto kyllä kestää. Oma kunto alkaa myös tässä jälkirääkissä nousta, joskin penikkajalkaan oli pakko laittaa kotona kylmäkääre. Lisäksi molemmat käsivarret on nyt täynnä naarmuja ja reikiä.
Autolle oli vielä melkoisesti matkaa ja ilta alkoi hämärtää. Toivoin vain, ettei tulisi kontio vastaan, en olisi enää jaksanut sen kanssa painia.
Tuhannet kiitokset taas hienosta jäljestä, Lili!!! Nyt ei kyllä vähään aikaan tehdä näitä itsemurhajälkiä ;)
Esineruudut
1. Lihasula maanantai-iltana ennen jäljenajoa: täysimittainen. Esineet: ihan vasemmassa kulmassa, takana keskellä, oikealla reunassa puolivälissä.
Ensin Hiski haki tietysti takaa, sitten keskeltä ja ihan viimeksi edestä. Heta etsi ja löysi yhden: lähti jo autolta ruutuhommiin omatoimisesti, ilman sen kummempia kehotuksia.
2. Sääksjärvi: lauantaina oli pakko näytelmäpainajaisen jälkeen tehdä ruutu metsään. Siinäkään ei kummempaa  ollut.
Tottis
Kyötikkälässä tiistaiaamuna anivarhain (minulle) Lilin ja Herin kanssa.
Ilmot ensin ja His meni siitä paikallamakuuseen, ei palkkaa. Näytin sille taas Herin eteenmenon pallolle ja sain jälleen aikaan kunnon kyttäämisefektin seuraamiseen, jota  korjattiin siinä muutamaankin kertaan>palkka pitkästä suorasta.
Jäävät. Istu ja maa heti palkaten. Seiso läpijuoksuna>palkka.
Nouto. Vauhtinoutona kaukaa>palkka.
Hyppy. Metrinen este. Kapulaa ei ollut edes näkyvissä, mutta heti kun istutin esteen esteen, poika alkoi aukoa suutaan kuin kala kuivalla maalla. Vein ei-lempipatukan toiselle puolelle eikä kiihtymys yhtään vähentynyt. Ei pystynyt peruuttamaan eikä tekemään oikein mitään muutakaan....Seurautin sitten kireän bc-poikaparan esteen toiselle puolelle, lykkäsin patukan sen suuhun ja hyppäytin. Ei muuta. Hyppäsi ilmavasti. Tää on kyllä ihme juttu: se metrinen nostaa tuon ihan eri viresfääreihin kuin matala este.
A-este. Bueno. Ei palkkaa.
Eteenmeno. Palkkasin pitkähköstä valmistelevasta osuudesta, ei siis varsinaista eteenmenoa ollenkaan, hähhähää. Pelkän eteenmenon ilman valmistelevaa otin sitten ruokakupille kentän oikeaan reunaan.