Bortsu- ja kelpieleirin perjantaipäivän saldo: kaksi kierrosta hakua, esineruutu (neljä esinettä), tarkkuusruutu, pudotettu esine ryteikössä, kaksi lyhyttä jälkeä ja tottista+pitkähkö lenkki vapaana. Lämpöasteita pikkusta vaille paljon, paarmoja ja hyttysiä riittävästi...Eihän näillä Hiskiboyta väsytetä eikä lannisteta :)
Lauantaina oli vielä vuorossa haku, esineruutu, tarkkuus ja lyhennetty pudotetun treeni ynnä meikäläiselle yli kolmen tunnin ajomatka kotiin.
Olin leirillä kouluttelemassa (tai ainakin yritin) ja oli tosi kivaa. Meillä oli mainio ryhmä, innokkaita ohjaajia ja taitavia koiria ja olimme äärettömän tehokkaita unohtamatta maailmanparannusosuuttakaan.
Kovin ikävää oli, kun yksi ryhmäläinen sairastui ja jouduttiin toimittamaan ambulanssilla hoitoon illalla. Lämpöhalvaus?
Suhteellisen työteliäs päivä oli erityisesti perjantai, kun muiden huiliessa keskipäivällä ja illalla kävin etsimässä sopiva paikkoja maastosta ja merkkailin mm pudotetun esineen radan.
Voipi sanoa,että kaikki muu meni Hiskin kohdalla kertakaikkisen superisti, vain tuo haku on nyt lievä murheenkryyni. Sikäli kyllä aika hassua, että sitä ollaan Hiskin kanssa treenattu kahdeksanviikkoisesta alkaen säännöllisesti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Silti aina jokin tökkii. Kyllähän Hiippari ne maalimiehet aina löytää. Itse asiassa olisi parempi, ellei se haluaisi niin kovin kiihkeästi bongata ukkoja...
Olen hiukan ruvennut harmittelemaan, että tuli treenattua niin paljon hajunhaulla: Hiskihän on opetettu menemään juurikin hajujen perässä...Jos nyt aloittaisin, tekisin enemmän myös muuta heti alkuun, ihan pistotekniikan takia.
Mikä mätti leirin hakutreeneissä:
- tyhjät. Ei vaan mene tarpeeksi syvälle, varsinkaan tuulen puolelle= tietää, ettei siellä ole ketään. Onkohan tätä yhtään treenattu, hahhaa? Alkaa inasen kalvaa
- yksi näytölle vienti: mm oli kulmassa semmosen jyrkän mäen alla. Pysähtyi katselemaan alas ja muutenkin vei liian hitaasti. Voi rähmä
- oli hypännyt hakiessaan suoraan mm:n päälle ja suorastaan kuopinut lelua esiin. Grrrr...
- keuli keskilinjalle paluissa pahasti ja jouduin komentamaan :(
Nyt otetaan namipurkit taas käyttöön: virettä on aivan liikaa - jopa iltapäivän kuumuudessa ja muiden osioiden jälkeen...
Ja taas on pakko sanoa, että kyllä on jäljen treenaaminen helppoa (nyky)hakuun verrattuna. Silti en haluaisi tehdä pelkkää jälkeä. Eipä lopu haasteet kesken :)
Leirin jälkeen maastotreenejä tehty tänä vuonna:
Jälkiä: 20 kpl
Esineruutuja: 28 kpl
Hakuja: 17 kpl
Tarkkuusruutuja: 12 kpl
Pudotettuja: 7 kpl
2 kommenttia:
No, tuota en ihan allekirjoita että jäljen treenaaminen olisi helppoa, mutta sen kylläkin, että jäljellä kisaaminen on sairaan paljon helpompaa kuin haussa. Haun arvostelu ja sen kaikki maailman ihmeellisyydetkin on niin kummajaisia. Lisäksi jäljellä "saa" palkata... ainakin epävirallisesti :-D. Ei kyllä parin päivän leirielämän jälkeen edelleenkään hakukärpänen iske...no, ehkä elämäntilanteellakin on asiaan vaikutusta.
Pia: ei se jäljen treenaaminen(kaan) helppoa ole, mutta mun mielestäni kyllä selvästi paljon helpompaa kuin haun - ainakin mulle ja Hiskille.
Haussa on kymmeniä osa-alueita, jotka pitäisi treenatessa ottaa huomioon: maalimieskäytös, ilmaisun eri osiot (rullailmaisussa aika monta...), koiran lähettämiset, omat asennot,oma käytös ja käskyt, pistojen suoruus, syvyys ja laajuus, koiran hallinta piiloilla, piilolta tullessa ja keskilinjalla. Ja lisäksi pitäisi olla ne hyvät maalimiehet...Jäljellä pitää treenata janaa, erilaisia alustoja ja keppejä. Se on siinä. Tottakai pelkistettynä, mutta silti ;)
Lähetä kommentti