Ja jälkikin onnistui taas :)

Kuten Laura sanoo tossa kommentissaan, niin nuorten koirien (ja joskus kyllä vanhempienkin) kanssa tulee epäonnistumisia. Niin se vaan on eikä niitä pitäisi kauhean vakavasti ottaakaan, opikseen tietysti voi aina yrittää ottaa, jos vaan tietää, mistä on kiikastanut.
Tänään päätin tehdä taas jäljen - vaikken olisi millään ehtinyt. Häthätää kävin polkemassa Sääksjärvellä matkan varrella. Kuusi keppiä, kaksi kulmaa, pituutta ei varmaan ollut kuin parisataa metriä. Nyt merkkasin sekä janan, kepit että kulmat, halusin ottaa varman päälle.
Jälki pääsi taas vanhenemaan melkein kaksi tuntia, kun en millään saanut asioita hoidetuksi nopeammin. Ei sentään satanut pahemmin välillä...
Lähdettiin Hiskin kanssa jäljelle oikein hyväntuulisina kumpikin. Jana meni täysin nappiin (katsoin hyvän paikan) ja hra Hiskonen kääntyi epäröimättä oikeaan suuntaan. Loppukeppiä lukuunottamatta kaikki kepit nousivat, lopussa H oikaisi poistumisjäljilleni huomaamatta keppiä. Myös ekasta kulmasta se ajoi liian kauas, silkkaa innostustaan. Mutta ei se mitään: muuten meni ihan hienosti. Ei Hiskin motivaatio ainakaan ole kärsinyt yhtään. Jos keppejä jää, en vielä huomauttele pojalle. Keppimotivaatio oli taas tänään varsin hyvä; jokaisesta kapulasta taisteltiin vähäsen, sitten irrotettiin, pantiin makuulle ja rauhoituttiin. Täytyy nyt katsoa, ettei tuo keppien repiminen kiihdytä liikaa. Toisaalta rauhoitan kyllä sitten nameilla, ennenkuin jatketaan.
Edellisen janahärdellin jälkeen soittelin yhdelle jälkigurulle. Hän muistutti, että koiran pitää aina lähteä rauhasta jäljestämään. Eli mitään ei tehdä, ennenkuin koira on täysin tyyni. Jos tehdään jäljennostoja, niitä on hyvä tehdä 3x3 kpl. Ja aina päätetään onnistuneeseen. Nyt kiinnitän enemmän huomiota noihin lähtöihin: meillä on olleet varmaan hiukan liian hätäisiä.
Epäonnistuneisiin jäljennostoihin toissapäivänä oli varmaan syynä paitsi se kaamee rankkasade, myös paikka: niillä tienoin käy aika paljon kaikenlaista koiranulkoiluttajaa. Oli varmaan kaikenlaisia ylimääräisiä hajuja vähän liikaa Hiskoselle.
Päivä päivältä meidän kellarikäytäväseurautukset menee paremmin: Hiski alkaa olla mun mielestäni oikealla paikalla. Ja luoksetulotkin on nyt suoria - vauhtiin en ole nyt niinkään kiinnittänyt huomiota. His ei tule ihan niin lähelle kuin haluaisin, mutta ei nyt liian kauksikaan.