Ahkera päivä

Tiistaipäivä hurahti koiraharrastuksen merkeissä ja työurakat senkun pissii.
Jälki
Taisto N. laittoi aamulla tekstarin, että on tallannut Hiskille "muutaman sata metriä" pitkän jäljen ennen töihin lähtöä, oman koiran lenkittämisen ohessa. Paikka on entistä hiekkakuopan pohjaa, monttua montun perään, paljasta maata ja närettä ja risukkoa. Viisi keppiä oli jättänyt.
Ajattelin, ettei tuossa kauaa mene. Vaan toisin (taas) kävi. Janaa ei varsinaisesti ollut, joten His sai nostaa jäljen ihan vapaasti ja hyvin nostikin. Sitten mentiin - hmmm - vähän siellä sun täällä. Nopeasti mulle valkeni, että Taisto (pelastuskoiramiehiä, ei ole tallannut jälkeä koskaan aikaisemmin) oli tehnyt meille jonkinlaisen juopuneen eksyneen toikkarointipolun: siksakkia, todennäköisesti rusettia, paluu- ja menojäljet varmaan ihan rinnakkain. His suorastaan kamppaili jäljen kanssa. Mielenkiintoista oli, että se näytti olevan ihan hirveän kiinnostunut tästä extreme-jäljestä. Välillä oltiin selvästi hevonkuusessa jäljeltä, välillä taas jäljen päällä. Itselleni tuo oli erittäin hyvä koiranlukuharjoitus. Neljä (pieniä tikkuja, ihan tuoretta puuta) keppiä sieltä nousi (ihme kyllä) ja aikaa meni puolisen tuntia...

Jäljeltä kaahattiin suoraan piirimestisten EK-maastoja tutkailemaan taas, tällä kertaa Essin ja kultsujen kanssa. Heta sai juosta poikien kanssa itsensä läkähdyksiin.
Kokeiltiin esineruutua ja Hiski sai testata kaavailemamme esineet ja paikat. Valittiin mielestämme vaikeat sellaiset - Hiski nosti kaikki kolme valmiiksi vietyä esinettä neljällä pistolla, alle kolmessa minsassa.
Sitten vaikeutettiin vielä vähän lisää ja hain Hetan: superhessulla meni noin kolme minuuttia aikaa, pistoja kolme. Onpa mulla taitavat koirat :)

Heta sai vielä ottaa täysimittaisen pudotetun esineen radan. Loistava suoritus, melkein itkettää, kun ei ladyn kanssa ei pääse kisaamaan.

Kävin kääntymässä kotona ja kaupassa ja sitten Toijalaan kisamaisiin PK-tottistreeneihin.
Meitä taisi loppujen lopuksi olla kaikkiaan yhdeksän koirakkoa. Saatiin kunnon henkilöryhmä ja vieras tuomari. Talon puolesta oli noutokapulat, paikallamakuumerkit ja numerolaputkin.
Heta sai ensin ottaa seuraamista ja henkilöryhmän ynnä tasamaanoudon, kun Viski oli paikallamakuussa. Semmosta hetamaista löysäilyä taas tämä.

Hiski teki omasta mielestäni kohtalaisen suorituksen, vähän huonommin meni kuin Harjavallassa. Paikallamakuun jälkeen rättiä revittäessä se satutti suunsa jotenkin eikä suostunut sitten enää leikkimään. Se vähän vaikutti mun palkkaussuunnitelmiin: piti palkata repimisleikillä heti seuraamisen alussa.
His oli ensin siis paikallamakuussa, joka olikin piiiitkä, kun Hanna O. leikki aika pitkään Veetin kanssa liikkeiden välillä. Olipa häiriöitä... Hiskin pää pyöri liikaa.
Seuraaminen:
Eka pitkä pätkä taas sitä tuttua vilkuilua, sitten paransi. Henkilöryhmä ok, palkkasin namilla heti ryhmän jälkeen.
Jäävät:
Istuminen. Pysähdyin ja palkkasin namilla heti. Sari N. sanoi, että oli nopea.
Maahanmeno ja luoksetulo:
Oli ok, luoksetulokin aika nopea ja suora.
Seisominen. Pysähdyin, palkkasin ja vasta sitten jatkoin matkaa. Meni maahan. Uusin tämän.
Tasamaanouto:
Kohtuullisen nopea palautus, mutta hiukan vino. En korjannut, mutta panin pitämään kapulaa aika kauan.
Hyppynouto:
Kolautti (taas) takaisintullessa. Uusin liikkeen ja nyt kolautti hiukan vähemmän. Palautukset vinoon.
Estenouto:
Ei muuta huomauttamista kuin palautusasento, joka oli tässäkin vino.
Eteenmeno ja maahanmeno:
Ehti melkein ennakoida käskyn ja kyttäsi valmistelevassa. Tätä en siltikään treenaa. Suraavaksi jossain joskus yksi eteenmeno suoraan pallolle.
Pimeessä takaisin kotiin.

Kiitokset treeniseurasta kaikille!!!

Eli kipupisteet on edelleen ne samat: seuraamisen pitkä alkupätkä, lähdöt (unohdin skarpata tässä!), vinot kapulan luovutukset ja hypyn takaisintulokolautus. Ja paikallamakuunpäänpyöritys myös.
Näiden treenaamiseen satsataan.