Tiistai-iltana PPK:n hakutreenit: kuusi koirakkoa paikalla, kolme ihan uutta, joihin piti paneutua kunnolla ynnä yksi kokeeseen menevä, joten päätin suosista, ettei Hiski tee mitään ja että Heta hommailee viimeisenä jotain, mitä voi tehdä pimeässä :)
Hiski saa muutenkin nyt lomailla ja palautua kunnolla kisapäivästä ja sitä edeltäneestä melko intensiivisestä treenijaksosta.
Joten His oli vain vapaana tallaamassa runsaan 200 metrin rataa ja sillä oli hirmuisen kivaa :)
Kuten arvasin, pimeä pamahti päälle. Hetalle piti olla eka maalimies vasemmalla ihan etunurkassa ja toinen 100 metrissä oikealla. Janne oli kuitenkin siinä hötäkässä käsittänyt väärin ja mennyt oikealle TAKAnurkkaan yli 200 metriin. Minä lähetin koiraa kolmeen kertaan sinne etunurkkaan ja se tuli aina vain hölmistyneemmän näköisenä takaisin. Kolmannella kerralla Heta päätti, että nyt riittää tyhjät ja sinkosi oikealle sinne 100 metriin. Annoin mennä ja kohta haukku kuuluikin sieltä. Tulivat maalimiehen kanssa pois ja ajattelin, että nostatan toisen ukon vielä tien vierestä. Heta ei reagoinut mitenkään tiellä, mistä päättelin, ettei Janne voi olla ollenkaan siellä, missä piti. Autoilla sanoin sitten Hetalle, että "menes nyt etsimään se äijä." Sinne se sukelsi pilkkopimeeseen metsään ja kotvan päästä haukku kuului jostain hemmetin kaukaa.
Kun Janne könysi takaisin, arvoituskin ratkesi.
On tuo aina vaan melkoinen pelastuskoira :D
Keskellä pimeetä metsää juotiin vielä kakkukahvit ja syötiin marmelaadia Hiskosen JK2:n kunniaksi.
Kivat treenit, mutta viimeiset arki-illan hakutreenit tänä syksynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti