Jälkileiri Kiteellä

18.-20.9.
SPL:n järjestämä leiri, kouluttajina kokeneita rajavartija-koiramiehiä. Olin metsäjälkiryhmässä, jossa oli viisi koirakkoa ja kaksi kouluttajaa. Tykkäsin kovasti näiden vähäeleisten rajan miesten arkisesta koulutustyylistä.
Jälkiä poljettiin Hiskille kolme kappaletta, kaikki vieraiden. Kaikki 1,5-2,5 tuntia vanhoja. Olisi voitu saada vielä "yön yli"-jälki, mutta en nyt halunnut kokeilla sellaista. Joskus myöhemmin syksyllä ehkä sitten.
Ensimmäinen jälki la-aamuna, 300-400 metriä pitkä, kaksi kulmaa,kaksi keppiä. Jana ehkä 20 metriä.
Toinen jälki la-ip: kouluttajien polkema "pimeä jälki", eli en tiennyt etukäteen yhtään, montako kulmaa, pituutta tms. Jäljennostomatkaa oli ainakin 50 metriä, janaa ei oltu merkattu mitenkään.
Jälki oli noin kilometrin pituinen, kulmia ja mutkia epälukuinen määrä, osa jäljestä kulki vilkasliikenteisen kutostien pientaretta. Yksi tienylitys, jossa jäljentekijä oli kulkenut pätkän matkaa tietä pitkin, ennenkuin poikkesi tien toiselle puolelle ja siellä kulkenut taas tien vierustaa, ennenkuin lähti taas kunnolla toiselle puolelle. Keppejä ei - yllätys, yllätys - ollut, vaan esineitä, eli pieniä mustia sukanpaloja + hylsy + lopussa hanska.
Kolmas jälki sunnuntaina: kaksi harhajälkeä ylitti jäljen. Harhat olivat noin 10 minuuttia vanhempia kuin varsinainen jälki. Tarkoitus oli, että alussa olisi ollut (ja muilla olikin ) semmoinen vähintään 100 metrin pätkä, jonka aikana koira olisi ehtinyt leimautua varsinaiseen jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että justiinsa siinä Hiskin jäljen alussa (tietysti) oli otettu kiinni haavoittunutta metsoa, eli se oli ihan sotkettu. Niinpä jäljestys aloitettiin alle 50 metrin päässä harhasta. Molempien harhojen jälkeen oli keppi, samoin lopussa.

Yhteenveto kouluttajien kommenteista:
+ jäljennostot suoria ja erittäin varmoja
+ jäljestys itsevarmaa ja siitä näkee, ettei koiraa ole autettu ja että se ratkaisee ongelmat itsenäisesti
+ koira on hyvin motivoitunut ja maavainuinen
+ tien ylityksessäkään ei nostanut nenäänsä, vaan jatkoi jäljestämistä tiellä ja nosti jäljen varmasti toisella puolella tietä
+ kulmissa toimii oikein (rajavartijat opettavat koiransa nimenomaan tarkistamaan kulmat hyvin ja moneen kertaan, eivät edes hae sitä peltojäljen tyyluiä, jossa kulmat ajetaan tarkasti kulmaa pitkin)
+ harhojen tarkistukset hyvin: ensimmäisen tarkisti molempiin suuntiin, toista ei tarvinnut enää tarkistaa
+ ilmaisee hyvin esineet (nosti kangaspalatkin, vaikka esineitä ei ole koskaan ollut jäljellä. Hylsy ei kylläkään noussut)

- vauhtia (varsinkin ekalla jäljellä) ehkä hiukan liikaa
- esineeltä saisi lähteä vähän rauhallisemmin ja esineellä voisi rauhoittua pitempään. Itse lähden esineeltä liian nopeasti koiran perään (totta: juuri tässä tilanteessa Harjavallassa tuli se hukka)
- häiriintyi ohi suhahtavista autoista (itse tiesin etukäteen Hiskin autokammon), nosti päätään ja jopa murisi! Jatkoi kyllä ihan hyvin.

En siis ilmeisesti ole pilannut koiraa, vaikka olen joutunut pelottavan paljonkin painostamaan sitä ja sillä on ollut tosi hankalia ja ylivaikeita jälkiä. Kiteellä näkyi, miten hirveän paljon helpompi koiran on jäljestää puhtaassa maastossa - siis kun ei ole ihan sikana harhoja, eläinten jälkiä ja puskissa kökkiviä marjastajia ynnä muuta.
Olivat myös sitä mieltä, että koira ei ole yhtään väsynyt tai kyllästynyt eivätkä meinanneet millään uskoa, että Hiski olisi joskus hukannut jäljen... On kuulemma niin helppolukuinen koira, että on ihan ohjaajan vika, jos ei huomaa, ettei koira ole jäljellä :(
Kehotettiin jatkamaan samaan malliin ja vaikeuttamaan aina vaan lisää jälkiä. Lyhyitä jälkiä vaikka kovalla alustalla kannattaa tehdä vaihteluna välillä.
Harhoja pitää nyt treenata erityisesti kontrolloiduissa oloissa.

Erityisen mielissäni olin siitä, että Hiskille on tullut tehtyä vaihtelevia ja yllätyksellisiäkin jälkiä: niiden merkitystä kouluttajat korostivat erityisesti. Ryhmässäni olleet ihmiset olivat tehneet koirilleen mahdottoman kaavamaisia jälkiä. Eräskin halusi, että 3-vuotiaalle pennusta asti jäljestäneelle koiralle (briardi, ihan huippuhyvä jäljestäjä muuten) krepattaisiin 300 metriä pitkä kahden kulman jälki alusta loppuun! Ei luottanut koiraansa yhtään.
Näin myös, miten suht kokeneet sakutkin kääntyivät ohjaajan puoleen, kun tuli vaikea paikka tai lopettivat jäljestyksen kokonaan...

Perjantai-illan luennosta en saanut kovin paljon irti. Luennoitsija keskittyi aika paljon pennun peltojälkiopastukseen ipo-pohjalta eikä kaikki opit oikein olleet meikäläisen mieleen...
Nämä asiat luennoitsijalta "ostin":
¤ 90 pros. oppimisesta on tunneoppimista
¤ Koira rauhoitetaan aina kunnolla ennen jäljestystä.
¤ Laitetaan koira hetkeksimaahan rauhoittumaan, kun opetetaan alustalta toisenlaiselle siirtymisiä. Näin koiralle jää aikaa tottua hajukuvan muutokseen.
¤ Väärän jäljen ajamisessa käytetään passiivista oikaisemista. Koiralle järjestetään vartavasten "ansa", esim. niin, että se saadaan lähtemään jotain uraa pitkin, kun jälki meneekin muualle. Ohjaaja päästää liinasta irti ja jää seisomaan paikalleen. Odotetaan vaikka maailman tappiin mitään puhumatta ja tekemättä niin kauan, että koira lähtee etsimään hukkunutta jälkeä oma-aloitteisesti.

Näitä en ostanut:
Pentua opetettaessa namit laitetaan kantapään alle kannalla poljettuun kuoppaan ja vaaditaan ottamaan jokainen nami. Pentu on liinassa alusta asti ja kulmat otetaan mukaan jäljelle melkein heti.
Koiraa voidaan nälättää jopa viisi vuorokautta - alkaa olla melkoista eläinrääkkäystä mun mielestäni.

Ja esineruutu tehtiin lauantai-illan päätteeksi vielä.
Hiskille kolme vierasta esinettä valmiina. Ja hyvin meni taas, mutta menköön :)

Mahdottoman hyvä mieli jäi leiristä :D