Maanantaipäivä kului oksennellessa, päänsärky kruunasi olon. Koiria päästelin silloin tällöin pihaan, mutta kuuden jälkeen Hiskillä meni hermo: "Eiks tänään tosiaan tehdä mitään muuta? Nouse ny jo ylös!" Se kävi tökkimässä ja paiskomassa käpälällä, raapi ovea ja kun mikään ei auttanut, koitti tuijottamalla saada mua liikkeelle.
Peltojälki 1. 15.9.
Pituutta 750 metriä. Latasin aamuruuat sinne sun tänne. Tein samanmallisen kaavion kuin EK-jäljellä Pälkäneelle: semmoset rappuset, neljä kulmaa peräkkäin. Vanhensin 1,5 tuntia. Jana noin 40 metriä. Keppejä neljä.
Ilma oli optimaalinen: tuuleton ja aamukostea, ruoho sopivan pituista. Ei mitään häiröitä.
Jana ja jäljen nosto hyvät (nämä edes on viime aikoina onnistuneet). Kaksi ekaa kulmaa menivät ihan kohtuullisesti: ensimmäisessä tosin His teki niin,että jäljesti vähän aikaa oikeaan suuntaan ja sitten palasi tarkistamaan.
Sitten tultiin kolmanteen kulmaan, jälki poikkesi vasemmalle, mutta His mennä tössötti vaan suoraan eteenpäin. Ihan pokkana, nenä maassa, suu kiinni. Annoin mennä viitisenkymmentä metriä: ei näkyvää muutosta, että se olisi huomannut jäljen jääneen kauas taakse...Kai se olisi paahtanut suoraan vaikka kilsan, jos olisin antanut.
Saihan se jäljen uudestaan nostettua - keppi jäi sitten siihen sotkuun - ja jatkoi ojan yli sänki/multapellolle, jonne olin tehnyt kiekan. Loppu meni siedettävästi: kummallisia sivuhyppäyksiä jäljeltä tosin vähän siellä täällä. Kaksi seuraavaa keppiä nousi kuitenkin reippaasti.
Haku/rullatreeni
Sääksjärvellä. Hiskillä neljä ukkoa, joista yksi vieras. Kaikki 20-metrissä. Ei mitään ihmeeellistä, intoa kuin pienessä kylässä. Kerran pudotti rullan, kun oli jo vierellä, muuten ok. Nää treenit rupeaa olemaan vähän tylsiä ja samanlaisia.
Peltojälki 2. 16.9.
Aamuruuat taas jäljellä. Mittaa reilut 800 metriä, kuusi kulmaa + yksi terävä. 5 kpl keppejä. 1,5 tuntia vanha. Jana jotain 30metrin hujakoilla. Nyt tuuli enemmän kuin eilen, muuten olosuhteet taas mainiot.
Kun piti lähteä ajamaan jälkeä,huomasin,että varsinaiset jäljestysvermeet - liina+tynnyrivaljaat - oli jääneet kotiin. His sai sitten ajaa tavallisista valjaistaan, eli päältä, ja näyttöliinan kanssa.
Annoin nostaa jäljen ihan vapaasti, mikä menikin vallan mainiosti taas.
Muutamassa kulmassa "ylimitoitettua" tarkistelua, muuten sujui oikein hyvin. Yksi keppi jäi, mutta viis siitä. His vaikutti nyt jotenkin rennommalta ja varmemmalta. Mulle tuli mieleen, että olisiko "oikeiden" jälkivarusteiden puuttuminen vaikuttanut asiaan...Jos se on saanut joissakin hankalissa tilanteissa epämiellyttäviä tuntemuksia noista tynnyrivaljaista (menevät vatsan alta ja pallien vierestä) ja paineistuu niistä? Arvailua kaikki, mutta taidan jatkaa kokeilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti