7.9. jälki
...alan siis epäillä, että mua vaivaa jäljestyksessä huono karma.
Poljin aikaisin aamulla tuonne lähimaastoon Hiskille kilometrin pituisen jäljen, keppejä kylvin peräti 9 kappaletta, ajattelin, että löytyypä ainakin jotain. Jälki kulki ihan harkitusti pahan peuramaaston poikki (sama paikka, jossa His ekan kerran vei mua oikein kunnolla ja pitkän matkaa peuran jälkeä). Loppu meni soratien yli, kulki tien sivua ja poikkesi pellolle, jossa se meni vielä parisataa metriä.
Noin kaksi minuuttia sen jälkeen, kun tultiin vajaan kahden tunnin kuluttua ajamaan jälkeä, pellolle paukkasi lietelantavaunu, joka aloitti litkun valuttamisen tismalleen siltä kohtaa, jossa jälki meni!!! Sinne jäi noin 200 metriä jäljen lopusta (lukuunottamatta loppukeppiä) ja kaksi keppiä haisevan löllön alle, GRRRRR.
Jana oli oikein hyvä - en nyt tee siitä vähään aikaan mitään numeroa - ja jälki nousi oikeaan suuntaan. His porhalsi hirveellä kiireellä heti ekan kepin yli (aivan päältä suorastaan), mistä huomautin ja panin nostamaan. Toinen keppi nousi hyvin. Sitten tultiin sille peura-alueelle: His nosti päätään muutamaan otteeseen tutusti, mutta jatkoi hommia, kun sanoin "jälki". Ei kovin intensiivisesti kylläkään.
Ja eikös tuo nulikka taas lähtenyt vetämään peuran jälkeä ihan pokkana: jos olisin ollut kokeessa, en olisi nähnyt mistään, että ollaan eläimen jäljellä. Komensin kuitenkin pois, kun tiesin satavarmasti, ettei jälki mene siellä.
Sitten päästiin pois peuramaastosta ja homma jatkui taas hyvin, keppikin löytyi. Leveän, kuivahtaneen, risukkoisen ojanpohjan ylitys tuotti käsittämättömiä vaikeuksia: His lähti ainakin viisi kertaa vetämään ojaa pitkin, kun jälki meni suoraan yli. Onneksi heti ojan jälkeen oli keppi.
Tien ylityspaikkaa (jonka jälkeen heti kulma) joutui hakemaan tosi pitkään, sitten kaahasi taas suoraan kepin yli...Ja sen jälkeen seurasikin se paskajakso - jouduin nostattamaan jäljen uudestaan ihan lopusta, jotta sain palkatuksi loppukepistä.
Seitsemästä kepistä jäi siis nostamatta kolme, ja olisi jäänyt neljäskin, ellen olisi pannut nostamaan. Ja sitten se peuran perään lähtö jälleen :( Eli ei tämä ihan huippusuoritus ollut, vaikka pitää myöntää, että jälki oli vaikea.
En nyt meinaa lannistua, en vaan tiedä mitä muutakaan tuon riistanajon kitkemiseksi voi tehdä kuin yrittää vaan sitkeästi siedättää sitä pois...Ja keppitreeniä pitää taas vissiin tehdä ihan erikseen.
Positiivista oli se, että His otti kulmat hyvin eikä lopettanut jäljestystä, vaikka se iso traktori lietevaunuineen ajoi ihan vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti