27.9. Mänttä: JK2

Tottis
Oli ihan ensimmäisenä. His oli ihan hirveessä vedossa, puoli metriä irti maasta, en ollut juuri ehtinyt aamulla sitä lenkittääkään.
Meinasin pyörtyä, kun näin Mäntän kentän, se oli todella PIENI (ei juuri yli 50 metriä kanttiinsa). Lisäksi kentän päädyssä oli joku ihmeellinen betoniaita. Näin heti, ettei tuossa täysimittaista eteenmenoa esim. pystyisi tekemään. Seuraamiskaaviota tekevä koira kulki tosi läheltä paikallamakaavaa koiraa. Paikallamakuusta lähtikin kesken kuusi kymmenestä osallistuneesta koirasta.
Paikallamakuuseen ensin, His ehti oikein ladata akkuja...Pysyi kuitenkin. Hermoilin kyllä aikalailla.
Seuraaminen oli sitten juuri niin kamalaa kuin se on viime aikoina ollut: levotonta, levotonta, kierrokset kaakossa. Henkilöryhmä meni kuitenkin hyvin. Koko ajan oli vähän siinä ja siinä, että His pysyi lapasessa.
Ylimalkaan kaikki muu meni hyvin, vain kaikki seuraamisosiot olivat todella huonoja: siis jäävien valmistelevat ja eteenmenon valmisteleva osuus.
Hyppyesteellä onnistuin ensin heittämään kapulan aivan liikaa vasemmalle, sitten liikaa oikealle. Sain uusia molemmat ja kolmannen kerran heitin sitten kaikkein surkeimmin (harvinaisen kierivä kapula :(), mutta en enää voinut pyytää uusimista, joten annoin käskyn varmana siitä, että His kiertää takaisin(kapula oli varmaan kaksi metriä esteen sivulla) - mutta eipäs kiertänytkään. Sen verran oli kerännyt kierroksia mamman hölmöilystä, ettei suostunut irrottamaan kapulasta ekalla käskyllä, mulkoili vaan hiskimäiseen tapaan...
Pisteitä herui 93, missä oli kyllä monta pistettä liikaa.

Jälki
Kävi koko ajan koveneva tuuli, lähes myrsky, joka alkoi vähän huolestuttaa. Odoteltiin aika pitkään jäljelle pääsyä Katja ja Zen olivat viimeisten jäljestäjien joukossa myös.
Jana oli kerrassan upea: His lähti kuin tykinkuula ja kääntyi päättäväisesti heti oikeaan suuntaan, eli vasemmalle. Eka keppi oli vasta 300 metrin kohdalla ja siinä vaiheessa alkoi pieni uskonpuute kyllä iskeä...Mutta yhtä lukuunottamatta loput kepit nousivat hienosti. Maasto oli kohtuumukavaa, mäkistä kyllä, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Ihan normijälki kerrankin. Kulmia taisi olla viisi kpl. Hiskillä ei ollut mitään vaikeuksia missään kohtaa.
Lopussa odotti yllätys. Jälki päättyi (lisäksi ihan lopussa oli kulma) keskelle synkkää metsää, tietä ei ollut mailla eikä halmeilla. Mulle kyllä sanottiin lähdössä, että kuutoskepiltä pitää sitten antaa koiran jäljestää tielle, mutta en sentään kuvitellut, että tielle olisi monta sataa metriä.
Janalta tuli ihan aiheellisesti täydet pisteet, yhden kepin puuttumisesta meni 20 pojoa, eli jäljeltä pisteitä 150.
Esineruutu oli viimeisenä. Oltiin Hiskin kanssa ruudussa toiseksi viimeisiä ja näin pois tulevien ihmisten ilmeistä, ettei se kovin vaikea rasti ollut. Kuten ei ollutkaan. Eka esine oli oikealla takana kannon päällä: valtava pehmolelu, jonka otin Hiskiltä tosi äkkiä pois: se oli jo sen näköinen, että "tää on selvästi lelu, mää saan varmaan pitää tämän." Toisella pistolla tuli keskeltä takaa lippalakki. Aikaa meni alle kaksi minuuttia.
Pisteitä 30.

Eli yhteensä saimme 273 pistettä, millä irtosi luokkavoitto. Tähän oli tosi kiva lopettaa syksyn kisakausi. Kaiken lisäksi järjestävä seura tarjosi soppaa ja kakkukahvit Timo Nopasen eläköitymisen kunniaksi.

Katja ja Zen tulivat toiseksi 270 pisteellä. Parin tottis oli silmiähivelevää ja siitä tuomari antoi ihan ansaitusti 98 pistettä.