Korkealta ja kovaa

Tiistai 6.10.
Kävin katsomassa pelastushakumaastot vielä kertaalleen lauantaiksi. Sattui hauska juttu: törmäsin kaupungin metsuriin. Kun hän hommaili juuri siinä hakumaastossa, ajattelin kysellä vähän, mitä kaikkea meinaa siellä tehdä.
Kun mies otti suojukset kasvoiltaa, ajattelin, että tuossa tyypissä on jotain tuttua...Joo, sehän oli Juha Kurtti, pk-tuomari! Siinä sitten vierähtikin melkoinen tovi turistessa, sivuttiin vähän mm. viimeaikaista rullatuomarointia. Olihan Juhalla asiasta aika vankka mielipide - en taida vaan viitsiä sitä tänne kirjata.

Hiskille tein pienen, jäljen, muutama sata metriä, kolme keppiä, ajatuksena vähän testailla Kiteen opetuksia. Siinä oli mm "tieharhautuksia" (jälki on menevinään tien yli, mutta ei menekään, vaan tietä pitkin ja palaa samalle puolelle jne jne), kulma, joka lähti heti kepiltä ynnä muuta. Vanheni pari tuntia.
Poika oli seota sukkiinsa innosta: jälki nousi taas ammattilaisen elkein oikeaan suuntaan, mutta vauhtia oli sitten enemmän kuin kotitarpeeksi. Kun oltiin ns. taajamametsässä koirien kusetusreitiiä, eipä aikaakaan, kun His syöksähti kunnolla harhalle. Päästin (saamieni ohjeiden mukaan) liinasta irti ja jäin paikoilleni mitään puhumatta. Aikansa jossain häärittyään His palasi ja bongasi jäljen uudelleen ja taas mentiin puskat rytisten. Tieharhautuksista se selvisi kyllä, mutta ei kovin äysin tyylipistein, vaan pikemminkin moukan tuurilla... Motivaatiossa ei ainakaan ollut vikaa, huhhuh.

Toko
Levekin kentällä. His sai taas hirveitä hepuleita toista koirista ennen treeniä, en tiedä johtuiko pimeydestä vai mistä. Se ei siedä tippaakaan muiden koirien haukkumista: pörhisteli joka suuntaan kuin pieni kukonpoika, rähjäsi ja poukkoili. Remmilenkit on sen kanssa sivumennen sanoen silkkaa kärsimystä taas kesän jälkeen...Hetan kanssa sitä ei voi viedä yhdessä ollenkaan.
Ensin ryhmässä paikallamakuu, piilossa neljä minuuttia. Olivat tuijotelleet toisiaan, Hiski ja vieressä makaava keskariuros, mutta lopettaneet, kun kouluttaja oli mennyt viereen kävelemään. Mun on nyt ruvattava treenaamaan paikallamakuuta kiintopisteen avulla, mutta yksin.
Otin avon hyppyjä, joissa His ei sitten yllättäen osannutkaan tulla nätisti eteen.
Kaukoja, maahan-istu-maahan. Ja yhtä yllättäen His ei enää osannut ollenkaan nousta paikaltaan istumaan, vaan lähti ihan kunnolla tulemaan eteenpäin. Vaikka kuinka monta toistoa ja aina pieleen. Piti TAAS siirtyä ihan koiran eteen.
Askelluksia käskytyksen mukaan. Sivusiirtymät aika ok, mutta taaaksepäin ei osaa mennä. Tämä kouluttaja oli sitä mieltä, että seuraamisen paikka ja tyyli korjaantuisi sillä, että minä astun lyhyitä, nopeita askeleita. Hänen mielestään Hiskin on tosi vaikea sovittaa omaa askellustaan mun tahtiini. Kun kokeiltiin, tuntui toimivan - ainakin sillä kertaa. Katsotaan.
Palkkasin (melkein) pelkästään nameilla ja kehuilla taas. Hiski kyttäsi melkoisesti muita koiria ja oli hirveän kiihtynyt koko ajan johtuen ilmeisesti siitä, että se pääsi nostamaan itsensä räyhäsfääreihin ennen treeniä. Pitää varmaan ruveta tuomaan se kentälle takakautta niin, ettei se ehdi nähdä muita koiria. Kun siedätys ei näytä auttavan yhtään :(
Keskiviikkoaaamuna piti mennä Katrin ja Roihun kanssa jatkamaan tottiksia ja tekemään jotain muutakin, mutta keli oli niin hirveä, että päätettiin jättää väliin.