Viisas on tuossa kyllä ihan väärä ilmaisu...
Eilisestä kisasta ei oikeastaan nyt jäänyt hampaankoloon muuta kuin se 1. seuraaminen, 2. siirtymät liikkeiden välillä (oikeastaan samaa sukua). Muutenhan Hiskki toimi ihan joka paikassa kuten osaa ja kuten odotinkin, tai oikeastaan jopa paremmin.
Mutta seuraaminen: nyt on pakko sanoa, ettei mulla ole hajuakaan a. mistä on kyse, b. mitä teen.
Hiski on kerran aikaisemmin ollut ensimmäisenä paikallamakuussa - Mäntässä viime syksynä - ja silloin se pikemminkin nosti virettään kuin laski.
Miksi se nyt siis lässähti makuussa ihan koomakuntoon? Häiriöitä kyllä oli, mutta on niitä ollut ennenkin: tokossa ihmiset (ja koirat) on ihan vieressä, liikenteen lähellä on treenattu, kenttä oli tuttu. Rutiinit kentälle tullessa tehtiin tismalleen ne aina tehdään: remmissä kentän laidalle, siinä maahan ja remmi pois, "nouse"-käsku, "yhdessä"-käsky ja ilmoittautumaan. Tässä vaiheessa ei ongelmia ollutkaan, ei pahasti pakallemakuuseen viennissäkään (jota on treenattu).
Ongelmat alkoivat, kun tultiin sieltä makuusta suoritukseen. Sillä välillä Hiski menetti mielenkiintonsa koko touhuun (ja minuun) ja puuhasi ihan omiaan.
Ja seuraaminen meni sitten kuten meni. Samaan syssyyn menivät ne jäävien liikkeiden valmistelevat osuudet ja se maahanmenossa istumaan jääminen oli ihan selkeästi samaa sarjaa: Hiski oli jostain syystä aivan poissa tolaltaan, virettä ei ollut ollenkaan. Tuomari sanoi, että koira vaikutti "apaattiselta". Siis minun Hiskini!!!
Positiivista asiassa oli se, että itselleni ei iskenyt tappiomieliala tästä kamalasta alusta, vaan pystyin (ihme kyllä!) ottamaan aika rennosti ja toisekseen se, ettei Hiskille jäänyt huono alku päälle, vaan se kokosi itsensä hienosti ja suorastaan häikäisi esteillä ja eteenmenossa.
Nyt on ilmeisesti niin, että Hiski on pidettävä käskyn (seuraamiskäskyn) alla koko ajan. Ja tiukasti (pakote; yäk?). Erilaisia häiriöitä seuraamisen aikana otettava käyttöön. Lisäksi seuraamisvirettä nostetaan: nupit kaakkoon taas. Tätä tosin olen jo tehnytkin mielestäni melkoisesti. Mutta voipi sanoa, että kaikki millä olen seuraamista koittanut kohentaa, on näköjään mennyt jossain aivan pieleen tai ainakaan ne eivät tässä tilanteessa toimineet yhtään :(
Kisamaisia treenejähän me ollaan harrastettu koko talvi, mutta varmaan niitäkin tarvittaisiin lisää. Ja outoja koiria, outoja ihmisiä jne.
Minua hiukan hirvittää, kun kisassa jokin asia pääsee lipsahtamaan ihan lapasesta: siitä tulee helpostti itseään ruokkiva kierre. Eli joka tapauksessa tähän asiaan pitää nyt puuttua täsmä-/tehokuurilla.
Kaikkia neuvoja, vinkkejä ja mitä vaan ajatuksia otetaan vastaan!!!!
2 kommenttia:
Me ollaan Kaarina näiden veljesten kanssa ihan samassa veneessä, mutta toivottavasti ei uppoavassa sellaisessa ;).
Muistat varmaan Huin tottiksen Harjavallasta? Sehän oli sitä ennen tehnyt hienon hyvävireisen tottiksen bortsujen mestiksissä - ja kyllä, sielläkin se oli ensin paikallamakuussa, kuten Harjavallaskin.
Harjavallashan se jotenkin juuri kuvailemasi mukaan lamaantui ja oli apaattinen. Hui ei kuitenkaan pystynyt itseään kokoamaan, ja meillähän meni ihan kaikki pieleen noutoja ja eteenmenoa myöden. Kun luin kirjoitustasi, oli kuin olisin lukenut omia ajatuksiani!
Huin kanssa reenaan tällä hetkellä vain ja ainoastaan sitä että se nostaa vireen paikallaolon jälkeen. Ts. lyhkäsiä kisanomaisia reenejä - missä aina ilmoittautumisesta paikallaoloon, sieltä kisanomaisesti PK kaavion alkuun, hetken odottelut jne. eteenpäin. Tällä hetkellä "ketjutuksessa" olen siinä että palkkaan joko heti seuraa käskystä - tai seurautan sitä jonkin matkaa. Toki palkkauksessa on vaihtelua - joskus jo ilmoittautumisesta saa palkan.
Itsekkään en ole ymmärtänyt syytä Hun koomautumiseen, tajuan vain sen että kun se sen tekee, meiltä menee mahdollisuudet pisteisiin mitä tarvittaisiin edes koularin saavuttamiseen. Pointtini on sama myös siinä suhteessa, että en halua ruokkia Huin väärää käytöstä kisaamalla - vaan haluan saada tämän ongelman kuntoon jotta se pystyisi toimimaan kisoissa niinkuin se parhaimmillaan muutenkin pystyy - hyvävireisesti ja vapautuneesti.
Olen miettinyt liikkeiden välejä Huin osalta aika paljon, toistaiseksihan käytän käskyä "yhdessä" missä sen ei tarvitse olla kontaktissa - en oikein ole osannut päättää onko se hyvä vai huono asia - jos vaatisin siltä koko kisasuorituksen ajan kontaktia ja hyvää seuraamista, pitäisikö se itsensä paremmassa vireessä - eli laskeeko se itseään noissa siirtymissä?
Itse olen aika-ajoin ollut lähes epätoivoinen tämän ongelman kanssa, mutta yritän koko ajan myös muistaa että Hui on vasta 2v. - joten ehkä nämä poitsut vaan kypsyy myöhemmin, mikä toisi tasapainoa myös vireeseen. En oikein jaksa uskoa että nämä koiramme olisivat ns. tuulella kulkevia läpi elämän, vaan että tämä nyt on joku väkisin läpi rämmittävä vaihe.
Tsemppiä reeneihin!
Moro! Kiitos kommenteista: en todellakaan usko, että meidän vene olisi uppoamassa :)
Joo, muistanhan minä sen Harjavallan.
Kisamaisia treenejähän me ollaan harrastettu paljonkin ja paikallemenoa treenattu ihan erikseen. Jotenkin multa on vaan jäänyt huomaamatta tää paikkallamakuusta suoritukseen meno/vireentarkkailu siinä, ehkä siksi, etten ole huomannut aikaisemmin tuossa ongelmaa.
Vireennostotreenejä, siis seuraamiseen aloitukseen tähtääviä, me nyt tehdään myös ihan systemaattisesti. Hiski onneksi nostaa itsensä ihan täpöille jo kapulan näkemisestä.
Siirtymiä olen miettinyt myös paljonkin. Varmaa on ainakin se, että vire ei niitten aikana saisi laskea, käskyllä/vihjeellä sinänsä ei ole niin suurta väliä. Mutta jos käsky=sen aiheuttama viritys on liian "laimea", tulee muuta mieleen ja keskittyminen herpaantuu.
Minä olen kyllä vielä ihan luottavainen, että pojat ryhdistäytyy :) Hiskillä on ainakin menossa ihan hirvee hormonihyrsky: lattiat täynnä valkoisia täpliä ja lenkeillä se ressu on nartunpissoista kiihdyksissä kuin mikä. Nuoren kollin päässä voi liikkua mitä vain:)
Ja kun katselin, mitä kaikkea voi-luokan koiratkin voi kentällä puuhailla, en voi olla hra Hiskoseen ja 90 pisteeseen kovin tyytymätön.
Jatketaan treenaamista vaan!
Lähetä kommentti