Jälki sun muu

Jälki
Keskiviikkoaamuna, runsas 400 metriä, 5 keppiä. Tuli turhankin pahaan maastoon, alku vaikutti lupaavalta, sitten muuttui risuryteiköksi, kivikoksi ja vattupöheiköksi. Haastetta siis. Jana muutaman kymmenen metriä, oikealle. Tunnin vanhennus, mutkia ja kulmia riittävästi.
Hiski lähti päättäväisesti takajäljelle, annoin mennä tielle asti, jäin paikoilleni. Kauan se siellä hääräsi ja sitten pinkaisi takaisin ja - otti uudestaan takajäljen! Nyt ei mennyt ihan niin kauaa, kun tuli takaisin ja lähti oikeaan suuntaan. Sen verran ilmeisesti nosti kierroksia toi alkusähellys, että vauhtia oli vähän liikaa ja kaksi keppiä jäi matkalle. Ei harmittanut yhtään: Hiskin mieliala ja keskittyminen on edelleen jäljellä sitä mitä haluan ja se pysyi erittäin hyvin reitillä kamalassa maastossa.
Namipurkki putosi jonnekin matkalle, joten hain Hetan autosta jäljen jälkitarkastajaksi. Hetihän purkki löytyi  ja Heta ehti rusauttaa sen rikkikin, ennen kuin toi mulle...Eka keppi siltäkin jäi bongaamatta, ihme juttu, minäkin näin sen tällä kertaa ja Heta meni melkein päältä.

Tottis
1. Levekin parkkiksella jäljen vanhentumista odottaessa. Ensin tylsistytin Hiskin: sidoin sen puuhun ja jätin siihen aika pitkäksii aikaa. Tarjosi seuraamista suorastaan kiihkeästi sen jälkeen ;) palkkasin yllärinä taistelemalla. Taisteluleikkiä>irrotus>sivulle pikku pätkä seuraamista> taistelua>irrotus>sivulle jne. Ihan hirveä vire, painaa niin pahasti, etten pysty kävelemään - tätähän tässä taas haettiin...
Lopuksi uudella käskysanalla eteenmeno. Jokohan se osaisi tuon...
2. Pellolla samat jutut, paitsi, että ensin leikin ja tottistelin Hetan kanssa ja kylvin palloja pellolle. Hiski ei välittänyt palloista yhtään, vaan alkoi heti tarjota kontaktia!

"Tarkkuus",  joka siis onkin pudotettu esine (latojan huom.)
Pellolla, pitkästä heinikosta ei hanskaa näkynyt yhtään, voittajaluokan matka, vilkas tie lähellä. Ei olisi alkuun malttanut seurata, ja kyttäsi autoja, mutta  loistava nouto ja palautus.