Jännitystä etsintäkokeessa 12.6.

Vaihteeksi EK3-kisoissa, Parkanossa jälleen: 12 koirakkoa (viisi alossa, kuusi avossa, kolme voissa) osallistui, tuomarina Matti Viljamaa (ja Jouko Matula). Kokeesta ei puuttunut nytkään dramatiikkaa. Tällä kertaa jännitysmomentti osui hakuun. Lopputulos oli joka tapauksessa mitä mainioin :)
Jälki
Alku jäljestä oli napaan asti ulottuvaa suopursikkoa, metsäojia yms, mutta parani loppua kohti. Täydellinen jana, kaikki kepit nousivat.
50 p.
Esineruutu
Ruutu oli tasaisessa, harvapuustoisessa maastossa, jossa koira näkyi koko ajan. Ruudun koko vasen sivu (josta alueelle tultiin) meni ihan metsätien vieressä. Moni ohjaaja aloitti tästä kulmasta ja sai heti koiran harhautumaan tielle tai jopa sen toiselle puolelle (tie täynnä jälkiä). Me aloitettiin oikealta, His bongasi heti ekalla lähetyksellä keskehköltä esineen. Lähetin uudestaan oikeaan kulmaan, jossa se ei vielä käynyt, meni nätisti, kaarsi takarajaa vasemmalle ja nosti takaa keskeltä esineen. Edettiin noin ruudun puoliväliin, His sai selvästi hajun, mutta joutui vähän aikaa paikallistamaan seuraavaa, aika edessä vasemmalla ollutta esinettä. Aikaa ruudussa meni noin 2,5 minuuttia. Esineet olivat vaikeahkoja: jonkinlainen kovamuovinen musta "kahva", musta letkunpätkä ja tunnistamaton, pieni mikäliemytty.
Olin melkein nolona tuomarin kehuista, jotain tämmöistä suitsutusta: "koira hakee esineet iloisesti, nopeasti, määrätietoisesti ja tarkasti, menee sinne, minne sinä lähetät, tuo esineet riemuissaan, näkee, että se haluaa tehdä töitä sinun kanssasi. Ei pureskele ja luovuttaa hyvin." Snif, snif.
Esineruutu (ja esineet) oli  ollut monelle koiralle todella vaikea.
30 p.
Pudotettu
Ei erityistä. Lähdin liikkeelle jotenkin veltosti ja His jäi hetkeksi haistelemaan jotain. Tästä meni piste.
19 p.
Haku (kaoottinen)
Päivän jännitysnäytelmä... Tässä vaiheessa alkoi sataa kaatamalla. Lähetin Hiskin ensin vasemmalle, jonne se teki nätin piston. Ihmettelin, kun se tuli takaisin kumman vaikean näköisesti - lähempänä selvisi, että pk-valjaat oli hajonneet tuhannen päreiksi, ne oli ehtineet jäädä kiinni jonnekin! Yritin hätäisesti kuroa niitä Hiskin omien valjaiden ympärille ja lähetin oikeaan kulmaan. Sinne se ei mennyt, vaan kaarsi eteenpäin, selvästikin piilolle. Hetken päästä se tulikin rullan kanssa, ihan onnettoman näköisenä, valjaisiinsa sotkeutuneena, pudotti rullan ehkä noin viiden metrin päässä, otti uudestaan ja ontui taas vähän matkaa. Kokosin valjaiden rippeet jotenkuten ja laitoin näyttöliinan. Ehdin ajatella, etä jos alan vaihtaa valjaita siinä, His unohtaa, mitä oli tekemässä. Maalimies oli tytteli tynnyrissä. Kysyin tuomarilta, saanko vaihtaa valjaat tässä ja sain luvan. Sen verran hermostutti, etten meinannut millään saada risoja, litimärkiä valjaita pois enkä ehjiä taskustani koiran päälle. Tuomarin kunniaksi pitää sanoa, että tämä juoksi tuhatta ja sataa edellä takaisin keskilinjalle ja minä Hiskin kanssa ravasin perässä, minkä koivistani pääsin. Aikaa oli kuulemma jäljellä runsaat kolme minuuttia. Kaksi pistoa ehditty tehdä...
Päätin, että loppu mennään ns. vapaalla pudotuksella. Lähetin Hiskin taas vasemmalle, hyvä tyhjä pisto, näyttävä yliheitto (pakon edessä) oikealle. Sieltä His sai hajun keskilinjan vasemmalta puolelta takakulmassa umpparissa olleesta maalimiehestä, rynnisti ilman lupaa suoraan linjan yli (minä aika ponnettomasti taisin inistä jotakin semmosta, että "täälläpäin") ja hetken päästä tuli rulla suussa. Tuonti ja näyttö ok.
Huhhuh. En tullut kysyneeksi, paljonko aikaa jäi, mutta tuskin montaa sekuntia....
Tuomari sanoi ottavansa huomioon valjaiden rikkoutumisen aiheuttaman hämmennyksen ekassa rullantuonnissa, varsinkin, kun toisesta näki, että kyllä se sen osaa tuoda. Muuten totesi, että "kyllä koira tämän homman hallitsee." Tottakai siitä omapäisyydestä myös pisteitä meni, mutta oli siitä hyötyäkin...
75 p.
Tarkkuus
Sade oli melkein tauonnut taas. Hiski ylitteli nyt tavallista enemmän rajoja - epäilen sen johtuneen siitä, että rankkasade oli levittänyt hajuja vähän laajemmalti. Aikaakin meni vähän tavallista enemmän, ihan hyvä suoritus silti.
18 p.
Maastopisteet yhteensä 192

Tottis
Ekana suoritusvuorossa, heti nousi mieliala.
Seuraaminen. Seurasi uskomattoman HIENOSTI!!! Muistin ryhdin ja hengityksen ja annoin käskyt kuuluvasti ja napakasti. Tuomarin mielestä "täyskäännökset olisivat voineet olla tiivimpiä". Olisivat varmasti, mutta ylimalkaan homma meni ihan putkeen. - Erittäin hyvä
Jäävät: istuminen muistaakseni erinomainen, maahanmeno (keuli valmistelevassa) erittäin hyvä ja juoksusta seisominen erinomainen.
Nouto: heitin ihan liian lähelle. His nytkähti kunnolla, mutta ei ennakoinut ennen käskyä :). Joko erittäin hyvä tai erinomainen
Hyppy: kosketus takaisintullessa. Taisi olla hyvä
A-este: erinomainen
Eteenmeno: keuli taas pahasti ja jäi seistä tollottamaan hetkeksi, silti erittäin hyvä
Paikallamakuu: erinomainen
Jouduin esteellä odottamaan, että piiiitkä tavarajuna meni ohitse ja tuomari kirjoitteli myös todella pitkään, eli odottelua liikkeiden välillä oli paljon. Siirtymät ei olleet ihan niin hyvät kuin olisin halunnut, niitä pitää treenata lisää.
Kun homma oli ohi, arvelin, että kyllä tuosta nyt 80 pistettä pitäisi irrota. Mutta irtosikin:
93 pistettä!
Eli yhteispisteet 285 pistettä

Ihana, ihana, pieni Dynamiitti-Hörökorvani!!! Olin erityisen ikionnellinen siitä, että saatiin heti nollattua se viikon takainen kurja seuraaminen täysin (ja olihan niitä jo sitä ennenkin). Hiski ei näytä ottaneen tuosta tilanteesta itseensä mitenkään (sama kenttäkin). Itselleni annan pisteen siitä, etten ole näyttänyt koiralle millään lailla, että olisin ollut pettynyt siihen tai tuloksiin, koska en oikeasti ole ollut ;). Kisat ovat koiralle vain yksi työkeikka tai treeni muiden joukossa eikä epäonnistumisista tehdä mitään numeroa. Tätä mieltä oli Korrin Pekkakin, kun etukäteen kysyin hänen mielipidettään kisatahdistamme.
En tietenkään pysty sanomaan varmasti, etteikö seuraaminen (tai joku muu) voisi taas mennä mönkään, mutta varmasti tiedän, että se voi onnistuakin :)
Yksi pätevä huomio tuomarilla oli, eli tämä: "koira on hyvin häiriöherkkä." Se on kyllä totta: itse sanoisin, että Hiski on äärettömän terävä, mutta niinhän kunnon paimenen kuuluukin olla, kun kaikki pitää huomata. Tuo ominaisuus lisää haastetta tottiksiin, ja ymmärtääkseni merkitsee ainakin sitä, että koiran pitää pystyä joka hetki luottamaan ohjaajaan. Onneksi Hiskillä on myös hyvät hermot.

Viisi koirakkoa kahdestatoista sai kisoista tuloksen, alokaskoirista ei yksikään. Täytyy nostaa hattua Parkanon pienelle koiraporukalle, joka järjesti EK-kisat kahtena peräkkäisenä viikonloppuna: esimerkiksi haussa oli eilen kaikille 12 koirakolle rankkasateessa koko ajan samat kaksi maalimiestä, joista toinen tungettuna pää edellä pieneen tynnyriin!
Vielä yksi kisa ja sitten pitkä loma/tauko :)