Tottiksia
Kotipihalla aamuisin, lähinnä vireennostoa pallomeressä, ei mitään liian vakavaa. Kahden kilon kapulan nostoja muutama, His ponnahtaa hassusti taaksepäin irrottaessaan, en nyt jaksa säätää kauheesti tuota.o Tulin kiertoja, pujottelua.
Sivulle siirtymisiä leikistä muutama sata kappaletta (no ei nyt sentään). Voivoi, kun on taas vaikee asettua suoraan sinne sivulle.
Pirkkahallilla ma-iltana: paljon väkeä, koiria ja touhua kentällä, hyvä, hyvä.Palkkaus etupäässä vuolasta kehumista.
Ainakin otimme Hiskin kanssa ensimmäisellä kierroksella ilmoittautumisen Minna Koolle ja siitä melkein suoraan palkkaus ynnä pari pikku pätkää seuraamista sekä runsasta häiriköintiä pallonheitoin Rillalle.
Jäävät ensimmäistä kertaa voin mukaan, His ei yhtään ihmetellyt juoksemista :), palkka heti.
Lyhyehkö paikallamakuu ja sen jälkeen pitkähkö odotus ennen uutta seuraamista, pysyi hyvin vireessä Lyhyt seuraamispätkä, josta henkilöryhmään, lelupalkka siellä. Hienosti.
Nouto kahden kilon kapulalla, ihan heittämällä. Yllättävän riuska suoritus.
Hetakin kävi välillä löntystelemässä kentällä: ei se osaa - tai viitsi - enää juuri mitään, paitsi paikallamakuun, jossa saikin huilia tosi kauan ja katsella halveksivasti pitkin kenttää riehuvia lajitovereita.
Toisella kierroksella odotimme ihan tarkoituksella piiitkään vuoroamme kentän reunalla. Ilmoittauduttiin yhdessä Kirsin ja Kermitin kanssa, Kirsi vei Kermitin paikallamakuuseen ja odoteltiin ikäänkuin kisoissa suoritusvuoroamme. Sitten seuraamista pitkä suora, käännös ja heti lelupalkka. Tosi makeasti seurasi, parasta a-ryhmää, vau!
Sitten kerran vielä henkilöryhmään, jossa kierreltiin moneen kertaan, henkilöitä oli ainakin seitsemään, pysähdeltiin jokaisen vieressä eikä hra Hiskonen yrittänyt moikkailla ketään. Palkka taas siellä ryhmän keskellä. Oikein hyvä treeni.
Kentällä kuulin kumman jutun: kansainvälisissä pk-piireissä kuulemma puuhataan nyt semmoista, ettei kontaktiseuraaminen kaula kenossa enää olisikaan tavoiteltava juttu, vaan koiran pitää seuratessaan olla "valpas" so pystyä tarkkailemaan ympäristöä - .mitä ikinä tuo nyt tarkoittaakaan. Tulee mielee eräskin hovawartti, jolla ei ole koskaan ollut kontaktia, mutta hyvä paikka, ja se tarkkailee ympäristöä lähes koko ajan, eikä siitä tuomarit yleensä ole kauheesti tykänneet...
Maastojutut Lilin, Herin ja Qiran kanssa tiistai-iltana:
Pudotettu, Hiskille(kin)voittajan matka metsässä. Eka 50 metriä taas vaikeeta seurata, muuten ei mitään valittamista.
Tarkkuus
Esineenä SPKL:n koulularilantti. Oli ihmeen vaikea: His pärski ja aivasteli ruudussa. Meni 3,5 minuuttia, aijai.
Otettiin vielä uusinta Herin ja Qiran jälkeen (Heri pissasi ruutuun ja His päälle tietysti), mikä meni taas ihan hyvin: olisko vetänyt ekalla kerralla nenuunsa jotain ylimääräistä.
Esineruutu
Ylisyvä, leveys vain noin 29 metriä. Kolme esinettä peräkkäin vasemmassa reunassa, lähetys oikealta. Kaikki tuotiin säntillisesti ja nopsasti, naps, naps ja naps. Takaa ensin, sitten keskeltä ja viimeiseksi edestä.
Kiitos Lili!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti