HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kisaraporttia

PK-SM-reissu on sitten tehty, ja melkoisen hikinen sellainen. Heti kättelyssä selvisi, että aikatauluja oli aikaistettu helteen takia niin, että molempina aamuina toiminta alkoi klo 5, eli ylösnousu oli klo 3.30.
Perjantai-iltana oli "juhlalliset" avajaiset, marssimusiikkina jotain karseeta mölyä, jota Hiski pelkäsi.
Lauantaiaamu(yö) alkoi jäljellä. Maasto ei ollut vaikeaa, vain alussa oli aikamoista ryteikköä ja korkeata varvikkoa, kulma heti alussa. Jälki lähti oikealle aika kaukaa janalta. His nosti jäljen suoraan ja varmasti. Jäljesti muutenkin tosi hyvin, mutta aavistelin, että eka keppi saattoi jäädä, kun ensimmäinen nousi vasta aika kaukaa. Niin siinä kävikin ja kun aikaa oli vielä runsaasti, palasimme rikospaikalle ja etsimme keppiä siitä alusta yhdessä, mutta eipä tuota löytynyt. Se harmitti ihan simona vähän aikaa. 40 p.
Esineruutuun jouduttiin melkein heti jäljeltä (kaksi tuomaria maastossa). His haki hyvin ensimmäisen oikeasta kulmasta, toista tarkensi pitkään keskeltä ja sitten homma levisi kuin Jokisen eväät. His pyrki vähän väliä ulos lähetyssivulta ja ja jäi nysväämään jotain hajua ruudun etuosaan. Sitten loppuikin aika. 20 p.
Tarkkuus 
Tässäkin oli ongelmia: aikaa taisi kulua peräti pari minuuttia ja kerran Hiski alkoi jo rouskuttaa ruohoakin. Oli jotenkin haluton, minkä tuomarikin tietty huomasi (Vesa Häkkinen). Kolikko löytyi kuitenkin, mutta työskentelypisteitä ropisi. 16 p.
Pudotettu
Ihan merkillisessä paikassa, jyrkässä rinteessä pellolla, puron rannassa. Tulikuumaa, ei varjon hiventäkään. Möykkyistä, vaikeakulkuista rikkaruohon peittämää mäkeä. Hiski ei meinannut tajuta, että tässä on tosi kyseessä, vaan pyrki suorastaan omille teilleen ja jouduin antamaan monta käskyä. Itse homma sujui taas kuin tanssi. 18 p.
Illan yritin lähinnä olla pilkkimättä ja pysytellä jotenkin tajuissani isäntäväen kanssa.
Sunnuntaina aloitettiin tottiksella, jossa olin kolmannessa parissa. Kun olin ihan unissakävelijä, en edes juuri jännittänyt. Saatiin aloittaa suorituksella. Hiski seurasi upeasti. Muutkin liikkeet meni hyvin, molemmat luoksetulot jäivät tosin vinoiksi.
(Tästä kohtaa olen sensuroinut melko tuohduksissa kirjatun arvosteluun liittyvän osuuden). Pisteet 89.
Haku
Oli jo järkyttävän kuuma, kun me päästiin maastoon. Hiski toimi omasta mielestäni mahtavasti, molemmat mm:t (eka lähes oikeassa kulmassa, toka vasemmassa takakulmassa) nousivat viiteen minuuttiin. Risteilyttäminen onnistui hyvin. Intoa piisasi ja pistot oli hyviä.  Täst mie tykkäsin. Hiukan huvitti, kun tuomari kysyi ensimmäiseksi, että "onko tämä Glendan pentu?"!!! Maalimiehet tunsivat Lauran, tietysti.
Pikku haaveri sattui, kun His toi rullaa ekalta mm:ltä: rulla putosi ja se alkoi hamuta sitä uudestaan suuhunsa.  His oli vähän puskien takana, ja tuomari (Häkkinen) luuli, että se "leikki" rullalla. Sitä en usko, vaan olen  varma, että se ei vaan heti saanut rullasta otetta.
Tuomari kehui Hiskin työskentelyä ja hallintaa ja sanoi tykkäävänä minun "eleettömästä" ohjaamisestani. Tämä oli  balsamia tottiksessa kolhiintuneelle itsetunnolleni. Totesi, että koira on hiukan "kesken" (- jaa on vai?;). Miinuksia tuli siitä rullan pudotuksesta (ilamisu meni puutteelliseksi tuosta) ja siitä, että haisteli maata maalimiehellä. Ja liian hitaasta näytölle viemisestä - kun se on niin herrasmies, että odottaa, että mamma könyää perässä!  72 p.
Eli Hiskin saalis maastosta oli 166 + tottis 89, yhteensä 255 pistettä. Tällä lohkesi viides sija: Kompan Ulla valioineen pääsi pisteeellä edelle :)
Olin kyllä Hiskiin tavattoman tyytyväinen. Se oli lauantaina vähän paineessa, mutta kokosi itsensä hienosti sunnuntaina.  Meillä oli tällä kertaa hiukan huonoa onneakin matkassa, hiukan paremmalla tuurilla ykköstulos olisi ollut ihan mahdollinen. Meidän edellä oli neljä kokenutta, kymmenet kisat käynytta valiokoiraa, joten huonoille ei hävitty. Oli ihan oikea ratkaisu lähteä kisoihin :)))
Etsintäkoe oli alusta loppuun melkoinen jännitysnäytelmä. Rajalinin Ulla johti koko lauantain, Bravalle ja Ullalle onnistui kaikki. Sunnuntaina sitten tuli romahdus, kun Bravalta jäi yksi ukko nostamatta. Harmi.
Mitalikisa käytiin Oravan Hannan, Samuli Junton ja Ismo Lönnmarkin välillä. Loppujen lopuksi Hanna vei voiton yhdellä pisteellä, Samuli tuli toiseksi voitettuaan Ismo puolestaan yhdellä pisteeellä!
Olipa mahtava reissu, tosin vähempikin helle olisi riittänyt.
Koirilla oli tosi rankat olosuhteet: jälkikoirista vain kaksi sai tuloksen. Korrin Pekka vei Neron kanssa jäljellä voiton kakkostuloksella, Nero nosti kaikki kepit.
Ainiin: Tendingin kakkosjoukkue voitti joukkuepronssia, joten me Hiskin kanssa päästiin palkintopallille ;))

6 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Onnea paljon! Hieno suoritus teiltä! Kävin netistä "tulospalvelusta" varmaan viiden minuutin välein kattomassa, joko olisi tuloksia ja vähän karvi se jonkun yhden pisteen ohitus!
Nää taitaa olla näitä arvostelulajeja, ja aina tuomarit ei tykkää kaikista yhtä paljon.... ;)

Etkö sää nyt sitten muistanu näytöllä näyttää siellä hihnan perässä kauheasti jarruttavalta? :D

PiaP kirjoitti...

Paljon onnea hienosta sm-kisadebyytista!

PiaP

Laura kirjoitti...

Voi ei, taas mä itken täällä, kun luin kisakertomusta ja etenkin tuota, että Hiski tunnistetaan äitinsä lapseksi :))). Ihanaa!
(En kyllä muista mistä Häkkisen Vesa Glendan tietäisi, mutta ilmeisesti jostain...)

Tuo tottistuomarin toiminta on kyllä vähintäänkin kyseenalaista, mutta ONNEA silti vielä hienosta tuloksesta ja ehjästä suorituksesta! :))
On se Hiski vaan aika epeli, tosiaan, onneksi lähditte kisoihin :)

Hanna kirjoitti...

Hienoa :)
Onnea vielä kerran tätäkin kautta!!

Blondi ja Tosiblondi kirjoitti...

ONNEA tätäkin kautta hienosta debyydistä, ens vuonna te oottekin kova luu purtavaksi ;)

t. Lili & likat

Hiippari kirjoitti...

Suurkiitokset onnitteluista! Vaikka ei tässä nyt sentään mitaleilla ollakaan ;) Kaikille treenikavereille muuten kauheesti kiitoksia, on ollut tosi kiva touhuta yhdessä! Ja kohtahan jo päästään hyttysten lisäksi hirvikärpästen sekaan, tuskin maltan odottaa...