Sitten se pakollinen jälkipyykki, itsesäälissä piehtarointi, itseruoskinta ja tottisruikutus...
Siis: "nimeni on Kaarina ja olen on huono, törppö, käsi ja onneton tumpelo tottisohjaajana ja koira ansaitsisi paljon paremman kouluttajan." Siinä se tuli. Kylläpä helpotti :D
Laskin Hiskin tottispisteet kaikista 11 PK-kisasta (kauhistus, että niitä onkin paljon), joissa ollaan oltu: 92, 86, 93, 90, 90, 86, 75, 93, 85, 89, 76. Eli 5 kpl 90 pisteen/yli (laskin SM-kisan 89 pistettä tähän), kolme noin 85 pisteen tottista ja sitten nämä kaksi 75 ja 76 pisteen kamaluudet. Parhaimman ja huonoimman ero 18 pistettä, keskiarvo 87.
Tarkistin myös, että seuraaminen on ollut huonoa seitsemässä kokeessa ja hyvää neljässä. Nyt tilastonikkarin pitäisi enää löytää se yhteinen nimittäjä noille huonoille. Helppoa kuin heinänteko: Hiski on ollut ekana paikallamakuussa kaikissa niissä seitsemässä luokattoman seuraamisen kokeessa. Eihän tämä tietenkään mitään 100-prosenttisesti todista, mutta onpahan edes vahva teoria.
Tuo todella kamala seuraaminen tulee myös esiin vain oikeassa kisatilanteessa, ei edes leikkikokeessa.
Toisessa pohjanoteeraustapauksessa täsmälleen samalla kentällä His teki viikon päästä 93 pojon tottiksen. Minun jännittämisestäni ei missään tapauksessa näytä olevan kyse: kyllä panokset SM-kisoissa olivat paljon kovemmat kuin Lahdessa, jossa olin ehkä vähän liiankin rento...
Lahdessa Hiski oli selvästi jotenkin "keskittymätön": se teki ihan kaikki virheensä (vinot eteentulot, vajaat sivulletulot) joista se yleensä tekee kokeessa vain osan, lisäksi yhden ihan uuden (seisomisen sijasta maahan). Telineonnettomuuden otan ihan omaan piikkiini, pitäisi ihmisellä olla sen verran älliä jo tässä vaiheessa, että jos heittää kapulan ihan telineen taakse, pyytää uusintaheittoa. Jos tuomari ei sitä anna, niin sitten ei anna. En tajua, mikä minuun meni, kun olen treenannut heittämistä oikeaan paikkaan koko halvatun kesän. Viittaan alkulauseeseen: "ohjaaja on huono jne..."
Tämä Lahdenkeikka oli ensimmäinen kerta, kun Hiski joutui tottikseen niin, ettei ollut käynyt kentällä yhtään etukäteen. Ja kentällä oli myös harvinaisen paljon jotain eläinten jätöksiä, melkein seisoin yhdessä läjässä eteenlähetyksessä. Näköjään Hiskillä on eniten vaikeuksia juuri metsän keskellä olevilla kentillä, joilla on paljon eläinten jälkiä/jätöksiä. Hiskillähän on paljon riistaviettiä. Se selittäisi myös ässämmien hyvän tottiksen: ei mitään saaliseläinten hajuja missään siinä muovirouheisella milläliekentällä!
Pitänee olla tyytyväinen ainakin siihen, että His pysyi paikallamakuussa, vaikka siitä nousi tosi moni koira. Yksi uros jopa pissasi (ennen Hiskiä) tolpan päälle! Lisäksi eteenmeno oli taas mainio, vaikkei sitä ole treenattu yhtään.
Harjula ei minusta ollut mitenkään erityisen tiukka tuomari, meillä on ollut paljon tiukempiakin. Kaikki pisteet lähtivät ihan havaittavista virheistä, ei tulkinnoista tyyliin "ohjaaja otti 32 askelta 30 sijaan, tulkitsen koiran viritykseksi", "ohjaajan vartalo oli jäykkä, tulkitsen koiran kontrolloinniksi", "ohjaaja piti kaksi sekuntia liian pitkän tauon, ennenkuin antoi käskyn, tulkitsen viritykseksi" jne jne.
Luin uudelleen Jonten ohjeet seuraamisen treenaamisesta ja koska julistin Jonten opit ylimmiksi totuuksiksi, niiden mukaan yritetään nyt tunnontarkasti jatkaa.
- häiriöitä paljon seuraamisen aikana. Back to basics, eli se laumavietti, josta jo itselleni saarnasin monta kuukautta sitten - itse asiassa taas palataan siihen, koiran pitää haluta tehdä töitä mun kanssani, olipa kenttä tuupattu täyteen hirvenpaskaa tai palloja.
- huonosta seuraamisesta heti tiukka huomautus
- paljon pitkiä seuraamispätkiä (kaavan mukaan) ilman palkkaa
- ja lisäksi (melkein) joka kerta (pitkään) paikallamakuuseen ensin
Aivan selvää on, että treenataan liikaa yksin tottista. Mutta kun aikataulujen sovittelu muiden kanssa on yhtä tuskaa... Mutta en mä tästä tottiksen treenaamisesta mitään elämäntehtävää meinaa ottaa. Joka päivä en ehdi enkä viitsi treenata, ei riitä oma motivaatio.
5 kommenttia:
Moi,
Omasta mielestäni ei nuo pisteet todellakaan mitään huonoja ole. Muutamasta vähän epäonnisemmasta ei kannata hirveätä itsesyyttelyä ja ressiä ottaa, kun on kyse herkistä eläimistä. Aina ei voi olla täydellinen ja silleen. Ja jos keskiarvo noinkin monesta kisasta on 87, niin se on HYVIN!!!! :)
Terkuin Hanna & rakit
Eihän ne olekaan. Tässä tottelevaisuusvalioiden ja sadan pisteen tottissuorittajien porukoissa välillä meinaa mennä suhteellisuudentaju, hyvä kun joku muistuttaa, kiitos :D Noi itsesyytökset on tsoukkia, en mä kauhean tosissani ole. Seuraamisesta tässä oikeastaan vain onkin kysymys, kaikki muut on ihan nippelijuttuja.
Voi teitä pennunomistajia! Jos mä olisin ollut noin tiukka Glendan tottiksen suhteen, niin TODELLA lyhyeen olisi jäänyt meidän pk-ura! ;))
Mutta niin, sitähän mun piti sanomani, että jos ei saa seuraa kavereista, niin aina voi käydä kauppojen parkkiksilla ja muissa ihmisvilinöissä treenaamassa. (Varmaan ootte käyneetkin.) Tosin aika monen koiran mielestä ne taitaa olla aika erilaisia tilanteita, kuin koehäiriöt, mutta onpahan edes häiriötä. Tän lisäksi mä oon ite tehnyt kauhean paljon sitä, että höpöttelen itse muka-tuomarina jne., kun oon treenannut yksin, jolloin oon saanut niitä viiveitä paremmin (mä oon ainakin kauhean huono malttamaan ilman "kunnon" syytä, sillon kun muka-tuomaroi, niin tulee oikeammin tehtyä ja maltettua).
Joo, eipä taas kauheesti mitään uutta, mutta aina on pakko kommentoida :)
Juu, olette NIIn oikeassa :)) En mä tosissani ole tuhkaa päälleni ripottelemassa. Mulla on kokemusta 48 pisteenkin tottiksesta - se vasta hauskaa oli, ainakin katsojien mielestä. Koira (Heta siis) sinkosi täysillä pyydystämään perhosta, kun annoin "hyppy"-käskyn, sitten jossain vaiheessa muisti kapulan,heitti uparit, laukkasi iloisesti takaisin, tarttui kapulaan kauheasti kiroillen ja palautti a-esteen kautta. Kuulin, kun porukka hekotti takanani, myös tuomari. Ja kaikki muu touhu sitä samaa rataa :)
Kaarina hei, me ollaan Huiskun kanssa tehty kaksi kertaa alle 70pisteen tottikset ja se vasta syökin.. Joten ole ihan tyytyväinen vaan :) Nämä meidän velipojat eivät taida olla ihan helpoimpia tapauksia, joten ei muuta kuin hännät pystyyn ja nokat kohti uusia koettelemuksia!
..mä ihan alan jo jännittää että miten meidän siellä Harjavallassa käy kun viime vuonna napattiin se hurjat 60pojoa.. :P
Lähetä kommentti