Edelleenkään ei nappaa PK-tottis...rästitöitäkin on niin hitsisti, ettei oikein tahdo ehtiä mitään muuta. Kurkkukin on kipeä ja nuha ja yskä vaivaa.
Vääntäydyin kuitenkin tiistai-iltana Levekin ekoihin toko-treeneihein tauon jälkeen. Ohjelmassa oli paikallamakuuta, luoksetuloa ja hyppyä. Viimeksimainittua en tosin ottanut, kun jotenkin kuvittelen Hiskin tuon toko-esteen haltsaavan..
Paikallamakuu. Pitkä rivi koiria, kaikenlaista hääräämistä ja haukkumista. Hiski makasi kuin patsas, tuijotti suorastaan minua koko ajan.
Luoksetulo. Tein läheltä kutsumista ja pysäytystä. Kahden kerran jälkeen jo ennakoi...Sitten vaan taas suoria läpijuoksuja. Minä en kertakaikkiaan osaa opettaa tätä.
Sillä välin, kun muut treenasivat luoksetuloja ja hyppyä, otin Hiskin kanssa kaukoja, ihan läheltä. Osaa sen seisomisen, mutta ottaa herkästi askeleen eteenpäin, joten ei voi edetä vielä.
Seuraamista otettiin lopuksi erilaisia pätkiä ja nopeudenvaihdokset kertaalleen. Mikä vire, mikä lento, mikä into! Ei yhtään vilkuilua tms. Treenaamattomuus näköjään kannattaa ;)
Pihanurtsilla on asemissa ruutu. Sitä silloin tällöin ohimennen koklaillaan: en ole vienyt palloa ruutuun kertaakaan, vaan annan Hiskin itse tarjota paikkaa. Se on hauskan näköistä: "Tässäkö" Tässäkö" "Ahaa, siis tässä!" Selvästi on jyvällä jutusta, mutta ei vielä osaa.
Tunnareita ollaan myös otettu muutaman kerran ja ne pelittää. Outoa.
Haku
Keskiviikkoiltana Sääksjärvellä, jälleen kuusi koirakkoa. Treenin tarkoitus vahvistaa pistojen suoruutta ynnä motivaatiota. Rataa noin 200 metriä.
Hiskille sunnitelmassa yhdeksän pistoa, joista kaksi ekaa tyhjää. Kolme valmista, kaksi näkölähtöä, kaksi ääniapua. Kaikki ukot (viimeistä lukuunottamatta) syvällä, suoraan edessä. Kaikilla suorapalkat, vain viimeisellä ilmaisu. Rulla kuitenkin kaulassa koko ajan. Hiski sai tulla maalimiehiltä itsenäisesti pois palkkauksen jälkeen pallon kanssa, menin vain vähän vastaan.
Kaksi ekaa niin, että His näki, kun ukot, tai siis akat,eli Marja-Leena ja Paula menivät kulmiin. Sitten käänsin Hiskin ja ukot tulivat pois "laatikon kautta". Tämä ei ehkä ollut ihan loppuun asti harkittu idea: His oli sitä mieltä, että kun ne sinne kerta menivät, niin tarviihan niitten siellä jossain olla. Eli eipä tullut pois, vaikka huusin. Pilli oli hukassa just, kun sitä olisi tarvittu. Ja pistot olivat sitten järkyttävän laajoja.
Kaksi seuraavaa , eli kolmas ja neljäs niin, että His näki maalimiesten menon, lähtivät samanaikaisesti. Ei mitään erikoista.
Seuraavat kaksi valmiina, eli kolme ja neljä siirtyivät vitoseksi ja kutoseksi. Vitoselle minä tollo lähetin sitten ihan väärästä paikasta, etenin liikaa eikä His ei saanut hajua, kun tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti takaa. Tosin oli Paulan mukaan juossut nasta laudassa takarajalle, heittänyt siellä uparit ja kaahottanut takaisin. Ihan kuin ei olisi edes yrittänyt etsiä. Sitten ei enää tahtonut heti lähteä suoraan. Tähän tuli sitten vissiin kolme lähetystä. Yhtä lujaa Hiski kyllä aina ampuu baanalle, vaikka sen lähettäisi seitsemäntoista kertaa. Ei mitään semmosta loukkaantunutta ilmettä kuin Hetalla aikanaan, että "hae sitten itte ukkos, kun ei kerta kelpaa."
Kutoselle meni melko suoraan, koukkasi tosin hiukan matkalla olleen polun kautta.
Seiska ja kasi ääniavuilla, no problem.
Nro yhdeksän vähän lähempänä keskilinjaa. Tällä ilmaisu.
Hiski oli ihan liekeissä, vähän jo keskittyminenkin siinä kärsi. Sai joka maalimieheltä namien lisäksi pallon, jonka kanssa kelpasi huidella takaisin mamman luo.Vähänkö siistiä.
Pistoja tuli kaikkiaan kai 12 kpl, mikä ei ollut minkäänlainen ongelma, olisi varmaan jaksanut toisenkin samanlaisen satsin. Jano pojalla oli kylläkin poikkeuksellisen kova, suostui jopa juomaan heti keskilinjalla, ihmeitten ihme.
Tavoitteista motivaation vahvistaminen onnistui tällä kertaa himpun paremmin kuin pistojen suoruus :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti