Ne on täällä taas

Hirvikärpäset nimittäin. Hyökkäsivät oikein urakalla kimppuun Savontien varren metsässä. Elämä (ainakin metsässä) on siis taas pilalla pitkäksi aikaa.

Maasto
Tein torstaina silti esineruudun, kun olin kerran niin vakaasti päättänyt. Alue oli täynnä hirvenkakkaa, sekä tuoretta että vuosikertamallistoa. Kolme esinettä, mitä autosta sattui löytymään: hikinen sukka, hanska ja nahkarätti.
Päätin, etten änkyröi yhtään, vaikka His tekisi mitä. His olikin hyvässä vireessä, mutta oli pakko puuttua hommaan, kun äijäpaha ei meinannut pysyä ruudussa. Ja niinsanotuista pistoista ei ollut tietoakaan. Haki kyllä (ainakin näytti siltä) koko ajan, mutta vihonviimeistä siksakkia. Homma pitää näköjään aloittaa uudestaan ihan alusta, tekniikka on hukkunut jonnekin matkan varrelle.

Perjantaiaamuna esineruutu uudelleen. Olin ehtinyt vähän funtsia tätä  ruutuproblematiikkaa (öhöm, kuulostipas hienolta) ja hokannut muutaman asian. Ensinnäkin sekä varsinainen esineruutu että tarkkuusruutu ovat molemmat olleet ruokapalkattuja syystä, että homma tehtäisiin rauhallisessa moodissa. Se ei ehkä enää ole enää riittävän hyvä houkutin, jos vaihtoehtona ovat esim. nartunpissat tai peuranjäljet tai jos poika on vähän paineessa. Onneksi on käytettävissä lelukortti.
Toisaalta ruudut on myös olleet vähän turhan kaavamaisia. Esineen vieminen näyttämällä ei välttämättä opeta oikeaa asiaa, vaan: "juokse urku auki suoraan eteenpäin, kunnes törmäät esineeseen."
Eli tein näin: vietiin esineet - 5 kpl, hiusharja, sukka, taittopeili, kolikkokukkaro (rahoineen) ja ensiapulaukku -  Hiskin kanssa yhdessä, His liinassa, heittelin esineet niin, että muistin suunnilleen, missä ne olivat. Kolme taakse, yksi keskelle ja yksi eteen.
Sitten lähdettiin etsimään hajunhaulla, eli liikkeelle oikeasta kulmasta suoraan eteenpäin, kunnes His oli hajulla, sitten päästin sen ekalle esineelle kulmaan.
Seuraavat tein niin, että koitin vartalon asennolla ja muutaman askelen etenemisellä näyttää minne pitäisi mennä. Jokaisesta löydetystä esineestä palkkasin kunnon leikillä.
Treeni onnistui hienosti: Hiski oli tosi tohkeissaan ja eteni kivasti sinnepäin, minne halusinkin. Mitään käskytyksiä en käyttänyt.
Hiskiltä jäi löytämättä pikkuinen taittopeili enkä löytänyt sitä millään itsekään. Hain Hetan siivoamaan jäljet ja siltäkin meni melkoisesti aikaa peilin bongaamiseen. Ei ollut edes nameja mukana, joten Heta joutui tyytymään Hiskin tyhmään pehmopalloon palkkana. Epäreilua hovarontin sorsimista.

Tottikset/tokot
1. Pistäydyttiin torstaina hierojareissulla pikaisesti Kyötikkälän kentällä. Halusin kokeilla, miten Hiski reagoi mun raakkumiseeni (ääni melkein mennyt). Tunnisti käskyt, hyvä poika! Otin seuraamista pitkän suoran, nopeudenvaihdokset ja käännökset kaikkiin suuntiin. Hiskillä oli aivan mahtava asenne ja vire!
Avoimen luokan malliset jäävät ja luoksetulon myös, ihan hyvin mielestäni.  Luoksetulokin suoraan eteen.
Eteenmeno ilman palloa kentän reunalla. Vauhdikas, viivasuora ja nopea maahanmeno. Voiko sitä ihminen koiraltaan enempää toivoa :)
2. To-iltana myös pieni pikakeikka Levekin kentälle toko-treeneihin: paikallamakuu ryhmässä (olin piilossa), kaukoja läheltä, seisomisen opettelua siis, ynnä sitä halvatun luoksetulon stoppia. Sitten vaan leikkiä.
3. Perjantai-iltana vielä Toijalan kentälle, jossa ns. kisamainen treeni avon mukaan, kaikki liikkeet. Sari oli vanhemman sakemanninsa kanssa meidän parina. Ilmot ensin ja sitten Hiski paikallamakuuseen. Heinä oli sillä kohdin aika korkeaa ja His meinasi ruveta laiduntamaan. Onneksi pääsin puuttumaan välittömästi.
Vire seuraamisessa oli jälleen erittäin hyvä, painoi jopa melkoisesti. Pari kertaa nippasin pikkuisen niskavilloista, kun vilkuili. Korjasi hienosti.
Sari vahti liikkeitä haukkana. Virheet: se painaminen, jäävissä edisti vähän, oli ollut levoton istumisessa ja makuussa (ei tälle oikein voi mitään tehdä), vajaat sivulletulot (jotka itsekin huomasin). Viimeksimainittuun taas pihatehokuuri, systeemivika pongahtaa näköjään helposti takaisin. Noudot ja esteet ok. Eteenmenoa en sitten ottanutkaan, koska eteenmenon ajatus kiehtoi taas hiukan liikaa ... Peruuteltiin ja otettiin sivuaskeleita ja sitten palkkasinkin suoraan hyvästä kontaktista.
Olen lisäksi ampunut pihassa ruokakupilla (ja muutenkin) päivittäin.
Niin ja metallikapulan hyvästä noudosta olen palkannut uimisella: on muuten nopea haku, hyvä ote ja nopea palautus nykyään, ei paljon ehdi murrata!

Hiski kävi torstaina hierojalla  (Terhi Laine), joka oli sitä mieltä, että pojan lihakset on hyvät, mutta tosi jännittyneet, niskasta varsinkin. Pinkeä kuin mikäkin, ai mitenniin... Ja nosteli suupieliään, porsas. Kyljelleen ei edes yritetty kääntää. Tilasin heti ajan ensi viikollekin. Terhi oli myös sitä mieltä, etä Hiskin takajalkojen liikerata on aika pieni. En nyt ihan tuota kyllä osta.