Olipa hirvee suksee: lelukoirilla nimittäin.Vili voitti sarjansa ja Laikku oli viides. Hieno suoritus ottaen huomioon, miten villejä molemmat lelurekut olivat automatkalla olleet :) Palkintoja lelukoirat saivat enemmän kuin olen saanut muutamasta kymmenestä koirakisasta vuosien varrella yhteensä. Paris Hilton- hauva joutui jäämään autoon ja mökötti kuulemma paluumatkalla.
Hiskin näytelmämenestys ei ainakaan heti ensiesiintymisestä lähtenyt nousukiitoon. Sininen nauha tuli pariarvostelussa "tuomarilta" silmää räpäyttämättä ja sinisten katsemuksessa His taisi lentää kehästä ensimmäisenä ;) Mutta olihan se arvattavissakin, ettei Hiskin karheankaunista ajokoiramaista, takakorkeaa olemusta osata kaikissa piireissä arvostaa. Voipi olla työn takana se hoo...
Sinänsä Hiskin käytös kehässä oli melko siedettävää. Eihän se sivulla osaa ravata ja kaikenlaista pientä häröilyä esiintyi, mutta ei se mitään järkyttävää hepuliakaan saanut missään vaiheessa eikä häpäissyt meitä mitenkään pahasti. Ellei oteta huomioon sitä, että His ensin änkesi itsensä "tuomarin" syliin ja sitten ojentautui koko pituudessaan pussaamaan. Eli kokemus oli ihan positiivinen.
Positiivista ei sen sijaan ollut, että ennen lähtöä kotipihassa talonmiehen husky pääsi irti fleksistään (55 kiloa, laumanjohtaja) ja kävi Hiskin päälle. Sain käteni väliin ja Hiski vimmoissaan erehtyi tikkaamaan sormeeni, joka turposi. Pahalla äänellä sain huskyn irti ja niskaperseotteella Hiskin autoon.
Lisäksi kovia kokenut vasen nilkkani muljahti siellä mätsärissa ja nyt pahasti. Näin tähtiä, joka kerta kun painoin kytkintä paluumatkalla.
Nyt on kääre, koho ja kompressori jalassa ja sormea jomottaa. Pah. Huomenna menen hakutreeneihin, vaikka kainalosauvoilla.
Ja otettinhan me hiukan kontaktitreeniä siinä kehien reunoilla. Tiukkaa teki. Ja kaukot kertaalleen läheltä, jotka en sijaan onnistuivat ihmeen hyvin: laakista oikein, siksi en toistattanut. Ja paljon peruuttamista+stoppeja, jotka sujuvat nykyään todella upeasti. Ynnä uusia "luokse"-käskyjä myös muutama.
Perjantaina Hiskillä oli elämänsä ensimmäinen partiotreeni, kun se haki pitkässä liinassa Kalle ja Aapoa
piiloistaan puistossa. Ei se hassummin pärjännyt. Hyvä pelastuskoira(kin) siitä tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti