Jälki ja jotain

Se jotain on kai ollut pientä pihatokoa.
Ainaskin kaukoja on treenattu ja matkaakin välillä pidennelty, ne on menneet taas kotioloissa yllättävän virheettömästi erilaisin variaatioin. Tämä on selvästi Hiskistä semmonen "tehdään tää nyt pois alta, että päästään tekeen jotain kivaa"-liike.
Luoksetulon pysäytystäkin taisin ottaa muutaman kerran ja se taisi myös onnistua, mutta en taida uskaltaa uskoa edistykseen? Pessimisti ei edelleenkään pety.
Ruutu. Tää on ihan hassu homma: välillä tuntuu, että His ihan oikeesti osaa ja menee heti ihan suoraan oikeaan paikkaan, mutta välillä se on taas ihan kuutamolla. Hauskaa sillä ainakin on aina ja mullakin on, kun Hiskiä on niin kiva kattoa, kun se nauttii :). Ruudun paikkaa olen koittanut vaihdella.
Metallinouto. Sain päähäni kokeilla hyppynoutona (vaikka tuskin ikinä evl:ään mennään). Hyvin His hyppäsi ja nouti - ja kiersi pokkana takaisin! Este oli matala. Musta näyttää siltä, että sille on tullut tässä joku oikosulku aivoihin, joka pitää vaan saada pois toistoilla.
Ja muutama keskittyminen/lähtöjä eri suuntiin. Pallo putoaa kainalosta, silloin paikka ja asento on hyvä.Ihan täpöillä ja hyvin tekee.
Tunnaria tarttis ottaa, mutta musta tuntuu, että kaikki kapulat haisee jo samalta, eli minulta. En oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä, kun keittäminen ei kuulemma ole hyvä ratkaisu.
Mitä te oikeat tokoharrastajat käytetyille kapuloille teette?
Jälki
Pitkän pitkästä aikaa teki mieli polkaista jälki lauantai-iltapäivällä. Niinpä tallasin semmosen 600 metrin jäljen, 6 kpl keppejä. Vanheni 1,5 tuntia.
Kulmia aikamoisesti. Metsätiellä kävelin ensin tien vierustaa, sitten siksakkasin tietä edestakaisin, menin tien yli ja taas toiselle puolelle. Sitten tein pätkän sinne tien toiselle puolelle ja palasin tielle, kävelin pätkän matkaa keskellä tietä, sitten taas menin toiselle puolelle. Semmosta hortoilua siis.
Voi että Hiski oli onnellinen, kun pääsi jäljestämään! Nätisti - joskin aika vinoon (tuuli kävi jäljeltä) - se nosti jäljen oikeaan suuntaan. Eka keppi oli heti alussa ja sekin nousi hyvin. Oltiin jäljestetty semmoset 150 metriä ja lähestyttiin sitä tietä. Justiinsa silloin tietä pitkin meni pariskunta mäyräkoiransa kanssa. Heti tuli mieleen, että hieno homma: nyt voi katsoa, miten Hiski selviytyy tuosta...
Ja selviytyi muuten tosi hienosti! Auttoihan se tietysti, että itse tiesin suunnilleen, mistä olin mennyt, enkä lähtenyt Hiskin perään, kun se vähän aikaa oli menossa väärään suuntaan. Mutta hyvin se taisteli itsensä takaisin oikealle jäljelle ja nosti kepin, eli sai heti palkan onnistumisesta. Uusi sukellus tielle, jolla ne harhat oli, tuotti taas jonkin verran pään/nenänvaivaa, mutta yllättävän hyvin His siitäkin selvisi. Taas oli keppi sopivasti ja hetikohta toinenkin. Hiski oli tosi tarkkana koko ajan. Kerrankin olin fiksu ja päätin antaa loppupalkan jo neljännestä kepistä, vaikka matkaa olisi ollut vielä parisataa metriä. Mutta halusin oikein erityisesti alleviivata Hiskille, että se oli tehnyt TOSI hienoa työtä. Voi että me oltiin iloisia molemmat :D