Ja päivämäärä on siis keskiviikko 14.9.
Maanantai oli Hiskille lepopäivä, vain vapaana metsässä juoksentelua ohjelmistossa. Mieluusti pitäisin aina vähintään 2-3 lepopäivää kisojen jälkeen, mutta (taas) piti lipsua, kun sain hyvää treeniseuraa Vatulaan tiistaiaamuna. Eli kolmen ämmän - Miikun, Minnan ja Marian - kanssa käytiin tottiskentällä.Tänään His ei sitten taas tee mitään.
Tottis
Kito-sakemannin parina. Kaikki liikkeet, p-makuu ensin. Palkka ilmoittautumisen jälkeen pitkän suoran seuraamisesta, seuraava vasta eteenmenon jälkeen, muuten suulliset kehut. Hiski oli mainiossa vireessä, pikkuvirheitään tosin teki. Henkilöryhmässä tarkkailtiin erityisesti istumista, jota ei tehnyt kunnolla. Sitä sitten tovi jumpattiin. Toista kierrosta ei otettu.
Esineruutu
Ylellistä tallata esineruutu tämmöiseen paikkaan: tasaista, ei risukkoa ei puskia, eikä kuoppia, joihin rojahtaa joka toisella askeleella. Hiskille neljä esinettä: takakulmissa, keskellä ja edessä. Etuesine oli taas vaikea. Heta sai vielä hakea lapsen kengän ja oli tukehtua intoonsa.
Olipahan mukava syysretki kivassa seurassa, eikä yhtään haitannut, vaikka roiski vettä. Kyllä PK-hommelit on sentään niin tuttuja ja turvallisia, ah ja voih. Ja lopuksi tehtiin vielä pitkä, ihana lenkki.
Ainiin, aloin kiusata Hiskiä metallilla heti sunnuntai-iltana. Metallikapula on ollut lattiallla ennen aamu- ja iltaruokaa, ei mitään käskyjä, en edes katso Hiskiä enkä kapulaa. Ruokakuppi tulee, kun kapula on tuotu mulle. Ensimmäisenä iltana Hispander kävi örisemässä kapulalle, paiskoi sitä käpälillään, tuijotteli vuorotellen sitä ja minua varmaan varttitunnin. Eilisaamuna His jo tempaisi kapulan reippaasti matolta ja kantoi aikailematta kahvipöydän viereen, piti hyvällä otteella, otti perusasennonkin, hyvä, ettei kantapäitä kalauttanut yhteen ja pokannut. Tänä aamuna kokeilin pihassa ja taas alkoi se "onks pakko, jos ei taho"-mulkoilu. Toi kuitenkin lopulta vaikean näköisesti. Aika pässi osaa Hiippari välillä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti