Haku Sääksjärvellä torstai-iltana kuuluu sarjaan "parempi unohtaa." Miten on ylimalkaan mahdollista, että koira, jonka kanssa on harrastettu hakua erittäin aktiivisesti 3,5 vuotta, ei osaa tehdä yhtään kunnollista suoraa pistoa ja yrittää toistuvasti takapistoja yms yms? Esim. oikeaan etukulmaan sain Hispanderin ehkä seitsemännellä lähetyksellä niin, että seisoin itse jo noin kymmenen metrin päässä kulmasta...
Kaiken lisäksi noin 100 metrin kohdalla His bongasi muutaman alueen reunamilla (irti olevan) koiransa kanssa talsivan ihmisen...Tallattua aluetta (ja suunnitelmaa) oli vielä jäljellä, mutta lopetettiin sitten siihen.
Positiivista muuten niin kaaottisessa rytäkässä oli Hiskin maailmaa syleilevän valtaisa innostus, jota en saanut lannistettua edes vihaisella karjumisellani.
Tokoilemassa kävimme Lilin ja Terhin kanssa Tamskin tallilla aamuna muutamana. Törppöjä ripoteltiin runsaasti tatamille. His kävi kuumana. Otimme ainakin ruudun, joka asennettiin silleen vinottain kulmaa kohti ja olikin Hispanderille vaikea rasti. Kisamainen tunnari sen sijaan oli helppo. Metallihypyssä His yritti taas venkoilla ja jäi esteen taakse toljailemaan. Niinpä ravistelin sitä niskanahasta ja kerroin, ettei niin tehdä. Kylläpä sitten onnistui metskukapulan nosto - ja ihan iloisesti kaiken lisäksi.
Vähän perusasentojumppaa ja se oli siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti