HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesäretki Uuraisille, osa 2. , eli rotumestikset

Tänä vuonna SBCAK:n rotumestaruudet ratkottiin kolmella eri paikkakunnalla. Etsintäkoe oli Uuraisilla, jonne lähdin ilomielin: sieltä meidän "EK-uramme" alkoi kaksi vuotta sitten todella mukavissa tunnelmissa.
Yövyimme tutussa ajokoiraihmisten majoituspaikassa, isossa talossa ihan keskenämme Hiskin kanssa. Oli oma kylppäri ja keittiö (14 e/yö). Paikka sattui vielä olemaan "kisakeskuksesta" neljän kilometrin päässä. Hyvin nukutun yön ja tuhdin puuroaamiaisen (4 e) jälkeen päivä alkoi mukavasti.
Pari sanaa EK-kisan ennakkovarusteluista. Nyt kun on tullut käytyä muutama jälkikoe - sinnehän riittää, kun heittää jälkiliinan autoon - huomasi totisesti pe-iltana, millainen määrä kampetta pitää muistaa pakata. Jälkiliinan lisäksi hakuromppeet so näyttöliina, valjaat, rulla+panta, pilli, pudotettava esine+varaesine, lukemattomat palkkapurkit  ja eri palkkauslelut jokaiseen osioon. Lisäksi pitää olla tukku vara-PK-liivejä...
Tunnelma etsintäkokeessa on aina ihan omaa luokkaansa: se on niin sosiaalinen tapahtuma kuin olla voi. Jäljellähän  nökötetään tien varressa keskellä synkkää korpea ypöyksin tuomaria odottamassa, vain esineruudussa ja kentän reunalla tapaa muita. EK:ssa höpötellään koko päivä kanssakisaajien ja järjestäjien kanssa ja poikkeuksetta on  rattoisaa, vaikka epäonnistumisiakin tulisi. Ja koskaan ei tiedä, miten päin kisa loppujen lopuksi keikahtaa. Niin kävi nytkin.
Voittajassa oli kuusi koirakkoa, joista kaksi ei-sbcakkilaisia, järjestävästä Keski-Suomen palveluskoirayhdistyksestä. Lapukka ja sakemanni, loistavia koiria ja hienoja ohjaajia. 
Näin se meni. Tuomareina Matti V. ja Pirjo P. Lisäksi harjoittelijatuomari Lea.
Kisa alkoi jäljillä (nro 18), kuinkas muuten. Tempaisin meille ykkösen, joten melkein samantien ampaistiin janalle. Kävi todella navakka tuuli oikealta ja His lähti jo lähetyksestä vinoon sinnepäin. En kuitenkaan korjannut, koska ajattelin sen ehkä saaneen vainun jäljestä - ja todennäköisesti saikin, mutta jäljenpolkijan menojäljestä. Jälki ei siis mennyt tässä, minkä tuomari kertoi. Otin Hiskin janalle ja lähetin uudestaan. Nyt se nappasi jäljen ihan  takamerkin kohdalta vinosti ja ilmavainulla, kovan tuulen takia mitä ilmeisimmin. Suunta oli kuitenkin oikea.
Janalta tuomari rokotti peräti kuusi pistettä (ek:ssa janalta maksimi 20). Takajäljistä oli ottanut vain kolme pistettä. Itse olin ihan tyytyväinen Hiskin työskentelyyn.
Kaikki kepit nousivat, joten jäljeltä saaliiksi jäi 54/60.
Tottis
Suoraan jäljeltä kentälle. sama koulun piha, jossa oltiin kaksi vuotta sitten. 
Hiski oli aivan ihana!!! Seuraaminen oli tiivistä (!), käännökset jopa "liian tiiviitä" (!). Pari pikku mokaa: tasamaanoudossa en saanut kapulaa lentämään -oli jotenkin hankalan mallinen - His palautti vaikean näköisesti, lisäksi pakitti vähän. Ja esteellä kolautti takaisintullessa - tämäkin  kapula oli outo ja taisi lentää liian lähelle.
Mutta erittäin hyvää ja erinomaista  kautta linjan ja tuomari kehui meidän yhteistyötä, joka sujui omastakin mielestäni kuin tanssi. Oltiin kentällä oikea tiimi - heti, kun seuraaminen onnistuu, fiilis paranee, niin se vaan menee. Ei keulinut edes eteenmenossa!
Kamala todeta, mutta neljän kuukauden intensiivinen pehmotreeni (tarjoamista, postiivista vahvistamista) vei kisaseuraamista vain huonommaksi, mutta pari kunnon "isoa muistutusta" korjasi. Saattaa tuolla eteenmenon erilaisella treenaamisella olla oma osuutensa myös.
Kisassa oli yksi bc, jolla oli ihan samanlainen seuraaminen oli samanlaista haahuilua kuin Hiskillä viimeksi Hämeenkyrössä. Tunsin syvää myötätuntoa...
Pisteitä tottiksesta 94.
Haku nro 14
Tämä oli se osuus, joka jäi vähän jurppimaan. Kun näin alueen, tiesin heti, että tulossa on ongelmia. Lähes puuton mäntyaukea, navakka tuuli takavasemmalta, sivurajat lähtivät "vinoon". Tuollaisessa paikassa ja tuulella haju kulkee esteettä kilometrin...Teetä siinä sitten Hiskillä niitä tyhjiä.
Ensimmäinen tyhjä pisto oikealle onnistui ihan kohtuullisesti, sitten alkoi hulabaloo, kun hajut vetivät. Yritin kuitenkin niitä helkutin tyhjiä, mutta eihän niistä oikein mitään tullut, kun His tiesin tasan tarkkaan, missä maalimiehet majailivat, eli takakulmissa molemmat. Pahin mahdollinen vaihtoehto meille.
Hiskin näyttövauhti oli hyvä, siitä tuomari ei päässyt sanomaan ja rullantuonnit +luovutukset olivat korrekteja, mutta ensimmäiseltä piilolta lähdin kuulemma liian nopeasti takaisin. Kun tuomari ei ollut antanut lupaa lähteä! Maalimies oli tullut ulos piilosta ja kun aikaa on kahdeksan minuuttia ja viisi mennyt, ei viitsisi jäädä notkumaan. Lisäksi annoin koiralle uuden "massu"-käskyn, kun mm nousi, mitä ei olisi saanut tehdä. Keskilinjalle mennessä sanoin muutaman kerran Hiskille nätisti "sivu", kun tuomari ja mm kulkivat edellä, pahapaha. Ilmaisuista näistä syistä vain h ja eh.
Ja "koira ei tullut pillin vihellykselläkään pois". Juu, ei tullut, koska sai heti sen jälkeen hajun maalimiehestä, mikä näkyi erittäin hyvin keskilinjalle. Joku toinen tuomari olisi voinut jopa kehua tästä: maalimiesmotivaatio meni edelle. Itse olin ihan helkutin tyytyväinen tähän asiantilaan.
Pisteitä ropisi, eli: 63/70.
Tarkkuusruutu nro 10
Kympin ruutu: kolikko nousi ajassa 36 sekuntia.
20/20 p.
Tässä vaiheessa muistaakseni Coxi oli selvässä johdossa. Itse en näitä seurannut, mutta Hanna H. piti ajan tasalla ;)
Pudotettu nro 5
Aika ryteikköisessä maastossa. Kaikki meni kuitenkin upeasti. Hiski mokoma noussut perusasennosta ylös ennen liikkeellelähtökäskyä, mistä Mattiboy rokotti pisteen.
Pisteitä 19/20.
Esineruutu nro 25
Tämä sitten ratkaisi koko kisan. Oikealta kävi taas todella voimaks tuuli, joka pyöritti hajuja. Takana oli järvi ja oikealla suopursikko. Hiski nosti ainoana kuudesta koirasta kaikki kolme esinettä. Ja teki sen ajassa 2  minuuttia 10 sekuntia. Aika moni nosti vain yhden. Pieni kauneusvirhe: haisteli hetken jotain ihan edessä, jonka kielsin, tai oikeastaan vain aloin rykiä ja kehuin, kun lopetti. Hyvä minä: seuraavaksi olisi takuuvarmasti nostanut koipea. Tästä tuomari miinusti ihan oikein pisteen.
Pisteitä 29/30
Loppupisteet 185+94=279 eli etsintäkokeen rotumestaruus ja ainoa ykköstulos.
Mutta voittoa tärkeämpiä asioita kertyi monta: tottiksen kelvollinen seuraaminen, hieno tarkkuusruutu ja aivan mahtava esineruutu.
Haku on se osa-alue, jonka treenaamista pitää eniten miettiä. Viimeaikaiset treenit eivät ole olleet ihan kohdillaan. Voi olla, että palaan lähtöruutuun, eli annan Hiskin vain nostaa ukot omalla tyylillään ilman väkisinväännettyjä tyhjiä ja keskityn täydelliseen hallintaan ja ilmaisuihin.
Suuret kiitokset järjestäjille: pieni sissiporukka sai aikaan mahtavat kisat!!! Hannallakin kahden kuukauden ikäinen vauva mukana koko päivän, huhhuh. Ja kiitos myös kaikille kanssakisaajille, tavataan ässämmissä!


3 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Supersuuret onnittelut, taitavia oletten!

Laura kirjoitti...

Onnea, mahtava tulos ja miten hienoa, että se seuraaminen toimi!! :)

Jaana kirjoitti...

Onnea super parille !:)

T.Jaana & paimenet