Tottis
Sunnuntaina päivällä kävin Niihamassa. Toisessa päässä oli pentujen treenit, paljon haukkumista, hyvä. Ei Hiski kyllä siitä nyt juuri piitannut, se oli oikein mainioissa fiiliksissä koko ajan. Pallot levittelin taas pitkin kenttää ja kaikkiin päihin varsinkin.
Yhdessä ns. ilmoittautumaan leikisti, siitä jo heti palkka.
Sitten seuraamista, jossa painoi ihan sairaasti. Koko kaavio. Sain otettua jopa juoksuaskeleita ja hitaat
Jäävät, heti palkaten kaikista.
Eteenmenoja, oikealle ja vasemmalle, "pallokujan" läpi, ei kertaakaan "oikeaan" suuntaan. Oikealle meni heti suoraan, vasemmalle tarvittiin muutama uusinta. Vauhti oli taas ennallaan, masennuksesta ei tietoakaan...Palloa ei enää edes yritä ottaa itse. Hain pallot pois ja sitten vasta leikittiin.
Nouto. Heitto ja sitten seuraa-käsky, ampaisi eteenpäin. Uusinta ok. Seuraamispätkä ja vasta sitten nouto, joka taas hyvä palautusta myöten.
Eteen ja sivulle-käskyä vuorotellen. Olipa hienoja ja suoria siirtymiä!
Luoksetulo läpijuoksuna.
Treenin jälkeen hengailtiin vielä parkkiksella siedättymässä autoissa haukkuviin koiriin. Tässä on tapahtunut edistymistä: saan Hiskin kuosiin aika helposti, kun olen tarkkana, ennen kuin se pääsee pörhistelyvauhtiin.
Tokot
Su-iltana Marjamäen hallissa, ensimmäinen kerta kevään jälkeen. Oli paljon häiriöitä (mm. agiliitoa vieressä) ja ahdasta, kun 7 koirakkoa yritti samaan aikaan tokoilla aika pienellä alueella.Palkkaaminenkin oli vähän vaikeaa, kun lelun kanssa ei voinut heilua.
Hiskin treeni onnistui kaksijakoisesti: ne liikkeet, jotka tehdään kovassa vireessä olivat hyviä, matalan vireen liikkeet syvältä, eli häiriöt "pääsivät läpi".
Paikallamakuu. Olin näkyvillä. His käänteli päätään kuin pöllö oksalla.
Seuraaminen. Hiski oli yli-innokas ja tarjosi kiihkeästi tekemistä. Tehtiin käännöksiä ja askelluksia, mitä nyt mahtui tekemään. Eteen- ja sivulle-vaihdoissa tuli eteen niin tiiviisti, että istui kengilläni pää treenitakin alla. Peruuttamisessa ihan tärisi innosta ja sompaili itsensä ihan liian taakse.
Luoksetulot: ok.
Tunnari. Ensin kasa ja vieressä oma. Tämä ok. Sitten oma kellotaulussa kello kolmessa. Juuri kun His meni ruutuun, jossainalkoi kaamea ulina ja mökä. Hiski pysähtyi ja alkoi tuijottaa häiriön suuntaan. Annoin parikin kertaa uuden käskyn ja sen jälkeen se toi mitä sattui ja hammasteli kaikkia kapuloita hermona. Otin sitten uudelleen kasan ja oman viereen, se onnistui.
Kaukot. Eipä vörkkinyt tämäkään. His ei keskittynyt yhtään: teki vääriä vaihtoja ja pomppasi jopa eteenpäin, mitä se ei ole tehnyt aikoihin. Tehtiin sitten ihan läheltä, että sain muutaman onnistuneen vaihdon aikaan.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sen verran jäi mietityttämään nuo Hiskin mielialavaihtelut, että maanantaina piti heti jatkaa sillä rintamalla. Eli nyt tutussa ja turvallisessa pihassa tunnaria. M monituista toistoa ja aika kaukaa lähetyksiä. Joka ikinen kerta oikein eikä minkäänlaista klähmäilyä tms.
Sitten sama peli muutaman tunnin päästä Ideaparkin parkkipaikalla, jossa aika paljon liikennehäiriöitä. His oli heti epävarman oloinen, toi kuitenkin taas ensimmäisellä kerralla oikean. Sitten alkoi mättää: tarttui oikeaan, pudotti, tarttui, pudotti, nuuski maata jne. Vähän sijaistoiminnan näköistä touhua. Tein niin, että ärähdin, kun alkoi puuhata omiaan ja kehaisin/vahvistin heti kevyesti, kun tarttui omaan. Alkoikin petrata: ilmeisesti rohkaisu oli paikallaan. Loppuun työskentelyyn olin jo tyytyväinen.
Ruutuja otimme myös sekä pihassa että Ideaparkilla, toistoja n x jotain. Voin vilpittömästi vakuuttaa, ettei tässä ole havaittavissa pienintäkään edistymistä. Me tehdään varmaan maailmanennätys ruudun opettamisen hitaudessa :)
Metallinoutoja monta peräkkäin: Hiskin ote metallista on aika löysä ja kiusasin sitä härkkimällä kapulaa, että se pudottaisi. Ei pudottanut.
Luoksetuloja, pelkkiä läpijuoksuja lopuksi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Oikea mieliala on tärkeä Hiskin suorituksissa. Jäljestyksessä esim. viime syksynä moodi oli väärä ja homma meni päin seiniä. Nyt kun mieliala on oikea, jälki sujuu.
Sopivan mielialan aikaansaaminen ja ylläpito on melkoinen haaste. Rutiinit ainakin auttavat ja oma käytös.
Lueskelin eilen uudelleen myös Salme Mujusen saalisviettikirjaa. Mietin sitä, mitä Salme kirjoittaa "pakotteesta (nyppäys yms)" ja huomauttamisesta. Edellinen nostaa virettä ja jälkimmäinen laskee. Herättää ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti