Ahaa-elämyksiä Parkanossa

Hakua
Sunnuntaipäivä vierähti aamuhämärästä iltapimeään Parkanossa hakuleirillä, kouluttajana Hyytiäisen Mari/kennel Eloketun. Mukana 7 ihmistä ja 9 koiraa.
Hakualueen keskilinjana oli tasainen hiekkatie, alueella pituutta kai lähemmäs 300 metriä. Vasemmalla alkuun tasaisehkoa mäntymetsää, jossa hyvä näkyvyys, 50 metrin syvyydessä aika jyrkkä pudotus. Puolivälin jälkeen kostea suorpursualue. Loppu melko tiheää, huono näkyvyys.
Oikea puoli lähes kokonaan hakattua aluetta, jolla kuitenkin puita siellä täällä, alkuun tasaista, sitten kumpuilevaa. Puolivälin jälkeen märkä suorpursukaistale. Alue tallattiin jopa 80-90 metrin syvyyteen.
Hiskille otettiin molemmat kulmat ensin valmiina, niissä oli piilot ja näistä ilmaisut, ruokapalkat. Kaikki loput suorapalkkoina.
Kulmiin His meni suoraan. Ylläri ekalla piilolla: His oli alkanut ruuan nopean hotkaisun jälkeen nylkyttää maalimiestä tai siis -naista!!! Mari lohkaisi, että "kun koira ei saanutkaan palloa, eli ei päässyt viettipäämäärään, se päätti tyydyttää toista viettiä." Nojoo, sijaistoiminnasta varmaan oli kyse, aika rivakasti pistin Hiskin maahan ja se sai multa pallonsa. Tokalla maalimiehellä oli ihan nätisti.
Näytin Marille, mitä vauhtia Hiski mua piilolle vie. Mari ei nähnyt vauhdissa moitittavaa. Hän ehdotti, että joku muu hakuporukasta menisi Hiskin kanssa näytöille nyt, kun mun nilkkani ei salli juoksemista...Pitääkin kokeilla :)
Kahden ekan piston jälkeen maalimiehet olivat siellä 80 metrissä suoraan edessä ja (lähes) kaikilta tuli ääniapu. Oliskohan maalimiehiä tullut kaikkiaan yhdeksän. Pistoja kertyi paljon.
Ongelmia oli, tai oikeastaan pikemminkin paljon ajatuksia herättävää hakukäytöstä ilmeni.

Yhteenvetona treenistä voisi summata, että Hiskille on kehittynyt seuraavanlaista haasteellista käytöstä:
1. juoksee 50 metriin, kääntyy takarajaa pitkin eteenpäin ja juoksee taas. Ja juoksee eteenpäin kuono maassa vaikka maailman tappiin ellei huudeta pois tai löydä maalimiestä
2. etsii silmillään mahdollisia piiloja, erityisesti siellä 50 metrissä:  kartoittaa jokaisen potentiaalisen kiven, kaatuneen puunrungon yms möhkäleen (Marin mielestä on tosi fiksu)
3. taipumusta kääntyä vasurissa taaksepäin, mahdollisesti jälkeä seuraten jo ennen 50 metriä. Syy ei tiedossa
4. ei malta millään olla kunnolla sivulla lähetyksissä, on niin motivoitunut jatkamaan hommia
Kaksi viimeistä asiaa oli tiedossakin, mutta kaksi ensimmäistä, varsinkin tuo piilojen bongailu oli lievä yllätys. Siis varsinkin kun ottaa huomioon, että His on alkukoulutettu kokonaan hajunhauilla...
Lisäksi tässä treenissä näkyi se, että kun niitä tosi syviä pistoja oli tehty monta peräkkäin, Hiskin nenän käyttö alkoi jäädä toiseksi juoksemisen ihanuudelle. Siksi Mari järjesti sille ihan lopussa hämyn: Hiski sai nähdä, kun mm käveli oikeaan takakulmaan. Maalimies siirtyikin Hiskin näkemättä takaisinpäin alueella, samalla myös lähemmäs keskilinjaa ja "kaivautui maahan." Lähetys suoraan maalimiestä kohti, tuuli kävi niin, ettei saanut hajua.
Sain lähettää Hiskin varmaan toistakymmentä kertaa (ja samalla siirryin koko ajan alueella sivurajaa kohti), ennenkuin sain sen menemään suoraan (yritti aina vinoon sinne kulmaan) ja sitten se sinkosikin jonnekin naapuriläänin puolelle, loikkasi nenä kiinni melkeinpä maassa makaavan maalimiehen yli. Lopulta se haistoi ukon takaisintullessaan, mutta tarkensi paikkaa tosi kauan, tämä siis näkyi hyvin keskilinjalle.

Marin resepti: Hiskille ei nyt yhtään "näkyvää" piiloa, vaan kaikki maalimiehet maahan kuoppiin yms. Talvellahan on hyvä painua lakanan alle lumeen (jos lunta tulee).
Lisäksi Mari suositteli, että pidän Hiskin toistaiseksi lyhyessä remmissä lähetyksissä, ettei siinä tule turhaa henkien taistelua. Itsekin olin ajatellut samaa.
Pitkiä ratoja pitää jatkaa: His ei näytä väsyvän fyysisesti, mutta virheitä (ja jumpittelua) alkaa tulla paljon erityisesti loppupuolella "henkisen väsymisen" takia (=vaaditaan, uusia lähetyksiä, ei löytöjä, ei tule palkkaa jne). Hiskihän on niin nuori, että tuo henkinen kantti on vasta kehittymässä.
Mari  korosti, että koiran pitää tottua työskentelemään korkeassa vietissä loppuun asti. Ehkä mä olen pelännyt vähän turhaankin Hiskin kierroksia, eli lelupalkkaus tulee varmaan nyt käyttöön joka maalimiehellä.
Aika moni näistä jutuista on  melko varmaa seurausta paljosta kisaamisesta, kun en ole päässyt/halunnut korjaamaan kaikkia virheitä. En ole huolissani, nyt tiedän aika hyvin, millaisia ja minkälaisen aikataulun mukaan treenejä suunnittelen.
Eikä Hiski huonosti toiminut: itse asiassahan se teki ihan niin kuin on opetettu: melkein kaikki pistot yltivät sinne 50 metriin tai ylikin. Se ei vaan tajunnut, että olisi pitänyt mennä vielä pitemmälle. Eikä puhti todellakaan loppunut kesken: aluetta olisi saanut varmaan olla vielä toinen mokoma lisää. Ja motivaatiosta ei ole puutetta, onneksi.
Hirveän hyödyllinen reissu, olen todella tyytyväinen! Marilla on tosi hyvä koiranlukutaito ja hän osaa katsoa maastoa "koiran silmin". 
Ja maittavaa ruokaa saimme myös aivan upeassa järvenrantamaisemassa. Parkanolaisilla on kyllä kadehdittavat maastot.
Päivän ainoa huono puoli oli se, että His joutui olemaan autossa 10 tuntia, maastossa tunnin... Ja paluumatka pimeässä ja sateessa, hirviä peläten oli melko raskas.

Ruutua, ruutua: ollaan tehty pihassa ainakin 50 toistoa. Jääviä kellarikäytävällä. Ja jotain muutakin, en nyt muista, seuraamista ainakin, nameilla. Ja pari luoksetulon pysäytystä - en taida uskalla sanoa, että ne on olleet hienoja. Tää ei voi millään kestää...