Pirkkahallin parkkiksella ma-ja ti-aamuina.
Ruutu. Kisamatkalta, eri suunnista eri päivinä. Ihanaa: pelitti tosi hienosti. Vahvistin oikeaa paikkaa niin, että vein muutaman kerran nakinpalan ihan ruudun takaosaan ja pysäytin Hiskin ennen sitä: se tosin pysähtyy itsekin eikä ota nakkia omatoimisesti. Otin myös pari maahanmenoa mukaan ja siitä uskalsin palkata pallolla niin, että menin itse ruutuun tai vapautin ja kutsuin pallolle.Tykkään tästä nyt ihan hirveesti: His on sopivassa vireessä, menee lujaa, muttei vaani eikä kyttää eikä hae ruudussa levottomasti paikkaa.
Tunari. Otin ma ensin kellotauluna, oma kolmessa eri paikassa. Kaikki hienosti. Sitten laitoin kapulat riviin: His otti reunimmaisen, mikä oli väärä. Huomasi itsekin mokansa ja pudotti. Toistot hyvin.
Tiistaina otin vain kellotauluna niin, että oma kapula oli joka kerta eri paikassa, eli klo 3, 2, 1, 9, 11 ja 12. Kerrassaan mainiosti. Namipalkalla, mutta lopuksi uskalsin heittää jo kapulan palkaksi. Sekös oli kivaa! Tässäkin Hiskillä on nyt sopivan keskittynyt, mutta riittävän reipas fiilis.
Metallinouto. Maanantaina. Oho, kun ei huvittanutkaan tarttua kunnon otteella. His kalisuttaa hauskasti hampaitaan, kun ei halua purra metallia :) Härkin kapulaa ja se putosi monta kertaa. En antanut periksi, ennenkuin piti kunnolla.
Luoksetulon pysäytykset. Nyt otin ihan reippaasti pysäytyksiä lyhyehköiltä matkoilta. Jos ennakoi, peruutin itse taaksepäin. Tämän treenaaminen on hirvittänyt mua, mutta nyt jo uskon, että tääkin joskus alkaa toimia, kun tuo ruutupatti aukesi :)
Tiistaina myös paljon ja pitkään pelkkää sivulla istumista ihan rauhassa ja turvassa, kehuja kontaktista ja korvien silittelyä. Siitä sitten pitkä seuraaminen, luoksetulo >palkka.
Maanantaina käytiin PK-kentällä, leikkiä autolta asti. Kentän laidalla aluksi pelkkää kontaktia, pelkillä kehuilla. Lopuksi pallopalkka kontaktista ja kahden pallon leikki.
PK-nouto. Kahden kilon kapulalla. Ihan ok. Piti ottaa vähän telineitä, mutta kenttä oli ihan lammikkoina, joten jätin sikseen.
Hetakin pääsi vähän kentälle leikkimään pitkästä aikaa.
Esineruutu
Maanantaina. Neljä esinettä, ihan tavallisia, mutta koitin laittaa hankaliin paikkoihin. Silti His toi kaikki alta aikayksikön. Sillä on nyt nenä hyvin auki alusta asti ja muutenkin koko hommaan on tullut ihan uutta päättäväisyyttä.
Tarkkuusruutu
Tiistaina. Pikkiriikkinen päiväkirjan ruosteinen avain lehden alla ja montussa. Supertarkkaa nenätyötä, hieno palautus rauhallisesti käteen.
>>>>>
Lisää
viettimietteitä
En ole koskaan ollut kovin innostunut noista viettijutuista koirankoulutuksessa, mutta nyt olen kuitenkin miettinyt Hiskin käytöstä erinäisissä tilanteissa. Toisiin koiriin reagointi/aggressio tottiskentän laidalla on yksi esimerkki, mutta samanlainen tilanne on tullut eteen maastossakin esimerkiksi silloin, kun ollaan treeneissä, joissa koirat haukkuvat autoissa ja autot sattuvat olemaan lähellä treenipaikkaa. Silloin Hiskillä menee ns. kuppi nurin. viettimietteitä
Viettiteorian valossa His saattaa siis olla suorituksia aloittaessaan viettiristiidassa, epävarma. Silloin käy näin:
- tottiskentällä se vaihtaa puolustukselta saalisviettiin, eli vaanimiseen.
- tarkkuusruudussa se ei voi purkaa viettiään oikein mihinkään, joten se on vain jännittynyt ja ei-keskittynyt.
- esineruudussa se purkaa "väärän" viettinsä päättömään juoksemiseen (saalis-?), on pingottunut ja ei-keskittynyt.
- haussa His on alueelle tullessaan pinkeä kuin viulunkieli ja voi ottaa rullan suuhunsa jo keskilinjalla tai käyttäytyä huonosti ekalla maalimiehellä. Ei-toivottu käytös näkyy siis aina vain treenin alussa.
Hiskin tilaa varmaan pahentaa se, että minäkin tuppaan hermostumaan niistä autoissa meuhkaavista koirista. Jos pitää paikkansa se (ja miksei pitäisi), mitä Kari J. sanoi Hiskin herkkyydestä suhteessa minuun, tuo vaikuttaa aika itsestäänselvältä. His on näyttänyt noissa tilanteissa minun silmissäni "paineistuneelta", mutta kyse saattaa olla juuri tuosta epäselvästä viettitilasta. Jos näin on, keinot Hiskin auttamiseen selville vesille täytyy miettiä tältä pohjalta.
4 kommenttia:
Hienoa pohdintaa! Ruut on todella herkkä mun signaaleille ja reagoi hyvin herkästi oikeastaan kaikkeen mitä mun läheisyydessä tapahtuu olemalla joko rento, "paineessa", kiihtynyt, tyyni jne. Se on ihan käsittämätöntä miten se elääkin niin voimakkaasti mun tunteista käsin. Olen joutunut ihan uudella tavalla opettelemaan tunnistamaan itseni sisällä tapahtuvaa.
Muistan myös pentu kauppoja tehdessäni Riitan sanoneen Lucky'sta, että Gorill oli sanonut uroksen reagoivan hyvin herkästi. Kysyin mitä se tarkoittaa, johon hän sanoi, ettei osaa sanoa ja ettei kysynyt asiaa tarkemmin. Itse olisin kyllä kiinostunut tietään isän luonteesta enemmän, koulutus/kisatilanteissa, koti oloissa ja sen millainen oli ensimäisen vuoden ikäisenä, mutta mulla ei ole kielipäätä lähestyä häntä. Riitta sanoi myös kerran, että kaikki bc't on signaaliherkkiä, mutta Ruut on signaaliherkempi kuin moni muu. Joten kuulostaa tuo sun pohdinta hyvin oikeaan suuntaan menevältä ja onhan nää sisaruksia ja vaikka His on kova ja Ruu pehmeä, niin silti monissa asioissa tulee mieleen Ruut, kun luen juttujasi =D
Hei Susan! Todella kiinnostavaa - minähän en Luckysta tiedä paljon mitään.
Mielentila/vire on kaiken a ja o, sen alan vasta pikkuhiljaa tajuta ja hyväksyä. Hiskin tietyntyyppinen herkkyys on jäänyt osittain huomaamatta sen dominoinnin ja pörhöilyn takia. Siinä on kyllä meikäläiselle tiukka oppimisen paikka.
Tähän vielä sellainen pointti, että mulla on kaveri jolla on lk collie uros josta ongelmakoirakouluttaja sanoi sen olen signaaliherkkä. Se on luonteeltaan kova ja hieman dominoiva ja nuoruus iällä möykkäsi paljon vastaan tuleville koirille sekä treeni kentällä. Omistajaa kohtaan tämä koira on kuitenkin hämmästyttävän pehmeä. Olemmekin ystävämme kanssa tuleet siihen tulokseen, että koira voi olla kova, mutta samaan aikaan ohjaaja pehmeä. Voisiko His olla tällainen? Mutta on tää kyllä varsin tiukkaa oppimista se on myönnettävä. Joskus tuntuu, että muut ei oikein tunnu tajuavan ja pitävät hieman sekona, kun kertoo omista havannoistaan mitä tekee oman ja koiran välisestä suhteesta. Mutta sitten kun vain unohtaa sen mitä jotkut -onneksi ei kaikki, ajattelee ja tekee sen mukaan miten kokee sisimmässään parhaaksi, niin avot! ja solmut lähtee aukeamaan ja suhde lujittuu entisestään =)
Hyviä huomioita. Melko varmasti His on juuri tällainen tapaus, mikä on kieltämättä vähän hämmentävää. Hiukan sekopääksi tässä tosiaan itsensä välillä tuntee, kun hakee koiran käytökselle oikeaa diagnoosia :)
Lähetä kommentti