"Oma? Mikä se on?"

Toko
Kotosalla tunaria toisteltu vaikka kuinka paljon ja joka kerta varmasti oikein. Peruuteltu on myös pitkin ja poikin kämppää, hauskaa. Lisäksi kakeista maasta seisomaan nousua hinkattu. Menee hyvin kaukaakin.

Marjamäen halli, su-ilta. Hiskillä reipas vire. Vain neljä koirakkoa, ei ahdasta. Alkuun leikkiä.
Paikallamakuu. Kurkkiessani näin, että His haisteli jotain.
Tunari. Päätin fiksuna ottaa ihan kisamaisesti, kun Hiskihän osaa tämän niin hyvin. Hah ja hah! His oli ihan pihalla: ei se edes noteerannut kapulariviä, tuijotteli vain Neriä, joka otti hyppyjä ja singahti sitten jonnekin. Sitten alkoi tuoda kapuloita sokkona ilman turhia haisteluita. Otettiin sitten lähempää ja oma erillään muutama kerta ja suht (ei ihan) hyvin.
A-este, jyrkkä. Tämmöinen oli ilmestynyt halliin ja pakkohan sitä oli kokeilla. Hiski oli ihan liekeissä, kun tajusi pääsevänsä esteelle. Hyvinhän toi meni, vaikka heitin kapulan ihan vinoon, vauhtia oli kyllä pelottavan paljon...
Hyppynouto. Jotain 70 senttiä korkea este. Vaikea pidätellä Hiskosta...Ei valittamista.
Tasamaanouto.  Vitsin kivaa Hiskistä, jolla nupit ihan kaakossa. Kaikissa noudoissa ihan superhienot edestä sivulle-siirtymät. Tässä on treenaus selvästi tuottanut tulosta.
Seuraaminen. Keuli sikana ilman lelua. Otin muutaman askeleen seuraamista>pysähdys jne. Lisäksi sivulta peruuttamista, josta ei meinannut tulla mitään, kun intoa oli ihan liikaa.
Tunari uudestaan. Vähän parempi.

HUOH, HUOH ja HUOH:
Maanantai-iltana Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Sekavat fiilikset.
Heri otti alkuun vähän tokoa ja Hiskin kanssa tehtiin siinä samalla seuraamista agi-esteiden seassa käännöksineen. Meni ihan superhienosti omasta mielestäni. Hiskillä oli oikein hyvä vire ja iloinen meno.
Ruutu. Tuttu kaava: ensimmäinen lähetys päin seiniä, käynti ruudussa ja sitten alkoi sujua.
Mutta sitten alkoivat ongelmat: Heri ja Lili siirtyivät agiliitoon ja toiselle kentälle alkoi tulla agiharrastajia myös, kaikenlaista meteliä ja muiden koirien haukkumista kuului. Hiski hurjistui täysin: karvat pystyssä, häntä kaarella, vartalo jäykkänä murisi, hyppi ja tuijotteli. Se ei pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tunari: ei mitään tolkkua. Kaket: ei pystynyt liikahtamaankaan. Ruutu: juoksenteli mutkitellen häntä pystyssä sinne tänne, lasittunut katse koko ajan niissä agiliitäjissä.
Leluun se tarrasi apinan raivolla, tapporavisteli ja ärhenteli. En saanut sitä ottamaan kontaktia edes hetkeksi, namit ei kelvanneet. Laitoin sitten pojan maahan, pidin pienen tauon ja hengitin syvään.
Tauon jälkeen otettiin juoksusta maahanmeno ja juoksusta seisominen. Nämä menivät siedettävästi. Samoin siirtymät eteen, sivulle. Seuraamista sain vielä ihan hyvän pätkän, kun oli lelu kainalossa. Ynnä luoksetulo. 

Homma oli pienoiskoossa se, mitä Hiskille tapahtuu kisoissa silloin, kun homma pissii. Ja mikä selittää ne hirveät vaihtelut tottispisteissä. Poika on sentään hyvin hallinnassa, joten ei karkaa eikä käy päälle, mutta käskyjä se ei kunnolla kuule/kuuntele.
Ohitustilanne lenkillä on samanlainen. Toinen koira tulee vastaan: His aloittaa kyttäämisen ja ellen puutu asiaan, räjähtää. Asiaan puuttuminen tarkoittaa, että menen Hiskin eteen, käsken sen istumaan ja pidän istumassa, kunnes tilanne on ohi. Ohituksen jälkeen His on pitkään hurjana ja etsii jotain, mihin saisi purkaa raivonsa: keppiä, hanskaa tms.
His ei raivovireessään pysty keskittymään. Eilen se esim. kyllä purki viettiä saalisleluun, mutta ei se virettä laskenut, päinvastoin. Jotenkin se pitäisi saada patoamaan tuo tila, mutta miten? Poskista nappaamiseen yms puhutteluun se reagoi nostamalla virettään vain lisää. Maahanmeno rauhoittaa. Tein eilen ilmeisesti oikean ratkaisun, kun otin maassamakuun jälkeen vauhdikkaita juttuja, mutta sellaisia, jotka His varmasti osaa ja joista se palkkautuu luonnostaan. Niihin se keskittyi ja poislähtiessä se oli jo huomattavasti viilentynyt.
Mutta joudun varmaan hyväksymään sen, että meidän suoritukset jatkavat vuoristorataa riippuen siitä, millaiset olosuhteet kisapaikalla sattuvat olemaan. Ollaan sentään  käyty yli 2,5 vuotta säännöllisesti häiriötreeneissä siedättymässä, eikä ole tapahtunut mainittavaa edistystä parempaan.
Hiskin käytöstä on vaikea ymmärtää. Itse asiassa se ei edes ei ole häijy muille koirille, kun tehdään esim. yhteislenkkejä, varsinkaan, jos toinen koira ymmärtää alistua... Heta kyllä kurmootti sitä pentuna jonkin verran, ja Qonza höyhensi sen kerran oikein kunnolla.  Toisaalta Hiskin pullistelu näyttää enemmän dominanssilta kuin aggressiivisuudelta. Enää ei voi vedota siihenkään, että "kun se on niin nuori."
Ja eilen kyllä Hiskin signaaliherkkyys kohdistui kaikkeen muuhun kuin minuun eikä se vaikuttanut pätkääkään ohjaajaherkältä...