Ulkoilmaelämää

Perjantaina tuntui ihanan  keväiseltä: tehtiin ensin pitkä irtolenkki auringonpaisteessa: joku oli tallonut metsään ilmeisesti lumikengillä kohtuulliset väylät, joita seurailtiin, mutta välillä humahdin vesirajaa myöten hankeen. Lievästi sanoen tuli hiki, kunto alkaa olla huolestuttavan kehno eikä nilkanpaska ole vieläkään kunnossa. Hiskillehän umpihanki on vain lievä hidaste ja ihmeesti Hetakin sinnitteli.
Kun palattiin takaisin tielle, siihen sattui pariskunta virtapiikkisen lapukkauroksen kanssa ja päästin Hiskin mellastamaan sen kanssa. Pitkään sujui ihan hyvin, mutta lopuksi tuli pientä tappelunnujakkaa.
Otin Hiskin kanssa lenkin päätteeksi suunnitelmanmukaiset luoksetulot, eri versioina taas, paljon läpijuoksujakin. ja pelkkiä seisoja + maahanmenoja myös ihan rutkasti. Miksi tämä sujuu ulkona paljon paremmin kuin sisällä? Hiski oli nyt suorastaan super: teki ihan mahtavia stoppeja, meni jopa nopeasti maihin ja vauhtikin oli vallan mainio :)
Ja sokerina pohjalla tehtiin vielä pudotetun esineen nouto. Seurautin Hiskiä reilusti ylipitkän matkan, hakumatka voittajan mukaan. Voi että oli hienoa seuraamista! Ei minkäänlaista keulimista eikä seilaamista.Siis sivulla-seuraamista, ei tottisseuraamista. Ja nouto ja palutus olivat mahtavia niinkuin ne aina ovat.

Lauantaina ostin  lumikengät - kun halvalla sai. Heti kokeilin ja ei niistä kyllä paljon hyötyä ollut, yhtä syvään upposi jalat kuin ilmankin. Lähinnä valmiilla poluntapaisilla ne oli paremmat kuin kenkäjalat. Sarjassamme tarpeettomia hankintoja siis.ja nää ei siis ole mitkään halpikset, vaan pitäis olla ihan laadukkaat synsteemit. Katotaan nyt, onko noista yhtään enemmän hyötyä hankikannoilla keväämmällä.
Paluumatkalla löysin taas hyvän treenipaikan: Metson tyhjän iiison parkkiksen. Sielläpä sitten: ruutu, seuraaminen, kaikki jäävät, kaukot ja tunnari.
Uusi paikka hämmensi poitsua jonkin verran, se oli vähän varovaisen oloinen. Ruutua monin maustein ja vaihtelevalla menestyksellä. Nyt paikka on sitten siirtynyt ihan taakse, kun se oli pitkään liian edessä...
Seuraamista yritin ottaa oikein ajatuksen kanssa, pitkään hinkattiinkin. Mm monituista lähtöä ja hengitystekniikkaa soveltaen. Testailin myös eripituisia askeleita ja juoksemisen malleja. Mietin, kannattaisiko kävelyssäkin lyhentää askelta/hidastaa vauhtia. Hiski oli kyllä ihan hyvin mukana koko ajan.
Kaukot ei olleet edes ohjelmassa, mutta kun oli hyvä puhti päällä, niin päätin kokeilla vähän niitäkin. Testasin huvikseni kisamatkalla M-S-M-I-S-M: oli liikkunut metrin verran eteenpäin. Kauhean epävarma oli myös, ihan kankeana. Läheltä meni ihan hyvin. Kaukot koettelee jostain syystä nyt mun kärsivällisyyttäni ja se näkyy Hiskistä. Tarvis varmaan ottaa viikko pelkästään tätä - ja positiivisella asenteella!
Tunnari: edelleen se iso kasa vääriä, mutta omaa olen siirtänyt lähemmäksi ja eri paikkoihin ja itse olen nyt kunnolla kisamatkan päässä. Varmuutta on tullut selvästi lisää ja oma nousi ja tuotiin nätisti perille asti joka kerta. Oli hyvä ratkaisu palata kunnolla takaisinpäin. Näin jatketaan, ei ole kiirettä. 
On tosi kiva touhuta ulkona, kun ei ole kylmä. Hallit ei ole oikein meikäläistä varten...