Allät 10 kuukautta

L-pennut täyttää siis tänään jo 10 kuukautta. Onnea sisaruksille!

Hiskillä ei ole ihan paras päivänsä:kuten kuvasta näkyy, nuorukaisen vasempaan simmuun iski armoton silmätulehdus (se ei siis nikkaa silmää tuossa kuvassa, vaan valuttaa rähmää), joka on tehnyt siitä vähän vaisumman kuin tavallisesti (ei tosin ulkona...). Putsataan nyt silmää ja ellei se ala parantua, mennään lekurille.
Tautiosastolla molemmilla koirilla on ollut myös vähän ripulia. Hetan oli tavoilleen uskollisena päästävä viime yönä ulos juuri sillä siunaaman hetkellä, kun olin painanut pääni tyynyyn ja sammuttanut valot.

Eilen oli hakutreenit Sääksjärvellä. Otin Silmäpuoli-Hiskille yhden ainoan ukon, joka ohjeistettiin piiloon siten, ettei poitsulle jäänyt mitään mahdollisuutta jäljestämiseen. Hajunhakuna haettiin ja meni ihan nappiin. Käytöskin ihan jees.
Hetalle otettiin kaksi ukkoa ja treenattiin laatikkopistoja - Hetalla kun on taipumusta taaksepäin työskentelyyn aina välillä. Pistot menivät ihan suunnitelmien mukaan, Heta oli vaan niin kauheilla kierroksilla, että sitä oli aika vaikee pitää lapasessa. Ja ensimmäinen ilmaisu meinas mennä kurluttamiseksi silkasta kiihtymyksestä.
Lopuksi His pääsi vielä treenamaan viestiä Katrin kanssa. Tällä kertaa se pönttö ei meinnanut tulla mullekaan asti, vaan jäi sahaamaan siihen meidän väliin! No, saatiin me se tulemaan ihan oikeaoppisesti kummankin luo lopulta ja otettiin useampia toistojakin. Saa nähdä, muistaako ensi kerralla...
Lopuksi vielä ammuimme vuorotellen kolme kertaa Hiskille ja Roihulle. Ei mainittavaa reaktiota.
Tottis meiltä on jäänyt aika vähiin (yllättävää...). Jääviä liikkeitä on otettu lenkkien yhteydessä siellä sun täällä, samoin luoksetuloja läheltä. Kapulaa olen heittänyt varovasti sisällä ja saanut Hiskin jopa pysymään nätisti istumassa ja odottamaan "nouda"-käskyä. Eniten on kuitenkin harjoiteltu maahanmenoja siten, että seison esim. selin Hiskiiin, ylimalkaan yllätysmomentteina. Toisinaan se putoaa nopeasti maahan, toisinaan on, että "häh?" Mutta koko ajan paranee.

Tänään ostin vetovyön ja pitkän, osittain joustavan vetoköyden, jota voi vielä jatkaa omalla remmillä. Helpottaa lenkkeilyä, kun Hetaa voi pitää vapaana (siis lähimetsissä, ei kadulla). Hiski pääsee liikkumaan pitkällä säteellä vyötäröviritelmässä ja kädet jää vapaiksi. Se ei ole vielä riittävän kuulolla koko ajan vapaana pidettäväksi metsässäkään, jos tulee muita koiria vastaan, ja pelkään, että se hankkii itsensä hankaluuksiin, nyt kun sillä on kauhee "mää oon muuten kova karju"-uho päällä.