Sunnuntaina oli A- ja L-pentujen tapaaminen Renkomäen hallissa Lahdessa. Oikein kiva päivä! Mahtavia suorituksia taas pennnut ja ohjaajat taiteilivat, mulle meinasi iskeä rimakauhu ja halu jättää väliin Hiskin kanssa... Jotain me sitten kumminkin tehtiin ja olin jo siitä ikionnellinen, että Hra Hörökorva ylimalkaan toimi, kun me ei olla koskaan ennen oltu missään sisähallissa. Hyppytelinettä His ei kylläkään meinannut tajuta ollenkaan.
Tavattiin sisarukset (ynnä tietysti Riitta ja Pekka) omistajineen: Bestis, Ruut, Mervi ja ensimmäistä kertaa myös Siima, joka oli ihan valtavan iso ja aikuisen koiran näköinen (siis se pikkuinen Eino-rääpäle!), Hiskikin näytti sen rinnalla ihan nälkiintyneeltä kulkukoiralta.
Merkalla oli koristeena "kolmas silmä" ja Ruut ja Mervi olivat kovasti nättejä ja huipputaitavia tyttöjä kumpikin.
Ikävää, ettei Hui ollut mukana - ensi kerralla sitten. Terkkuja ja tsemppiä kovasti huomiselle reissulle magneettikuvauksiin yms!!!!
Maanantaiaamuna Lahdesjärvellä tapahtui mielenkiintoinen - tai oikeastaan aika pelottava tapaus. Olimme aivan korvessa, semmosen mökkitien varressa. Oletin, ettei siellä nyt sateisena joulukuun ekan päivän aamuna ketään ole. Molemmat koirat oli vapaana tiellä. Yhtäkkiä mäen takaa tulikin punainen farkku, hyvin hiljaa. Kutsuin koiria, Heta tulikin heti, mutta Hiski lähti juoksemaan auton perään! Siis tämä sama Hörökorva, joka pelkää autoja! Kovensin äänilajia ja lopulta jo karjuin kurkkuni käheäksi: ei mitään vaikutusta. Lopulta Heta ampaisi Hiskin perään, ja ärjäisi sille oikein kunnolla "eksää nulikka ny usko", jonka jälkeen His löntysteli laiskasti luokseni. Muistinpa siinä sitten, mitä Riitta oli sanonut autojen jahtaamisesta; eli kunnon rökitys heti ekasta kerrasta. Nyt koira oli siis jo palannut luokseni, miten toimia? Olin aika shokissa itse, enkä ole ollenkaan varma, toiminko loogisesti, mutta hoidin Hiskille oikein kunnon ripityksen ja laitoin kunnolla vihaisena sen autoon.
Nyt tässä onkin taas vähän pohtimista. Kun Hiski käyttäytyy (edelleen) autojen kanssa siten kuin käyttäytyy, olenko tulkinnut sen käyttäytymistä oikein/väärin? His pyrkii siis auton ohittaessa remmissä ollessaan peloissaan pakoon, mutta kun auto on mennyt ohi, sen käytös muuttuukin kyttääväksi (=paimentavaksi?). Eli sitä pitäisi rohkaista olemaan pelkäämättä ohittavia autoja, mutta melkein samanaikaisesti kieltää jyrkästi ajamasta niitä....Ainakaan Hiski ei enää koskaan ole vapaana minkäänlaisella tiellä. Mot.
Hiskin kökkiessä arestissa autossa, tallasin esineruudun, tutulla kaavalla 20x50, aika pahaan maastoon. Hetalle vein neljä pienehköä esinettä: yhden eteen, yhden keskelle ja kaksi taakse. Nyt yritän takoa sen päähän käskyjä "kaukana" ja "lähellä". Vaikka yritin laittaa esineet vaikeisiin paikkoihin, ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun esineet oli mulle tuotu.
Hiskille vein samat esineet vähän kuin siksakkina siten, että yksi oli vasemmalla ihan edessä, toinen keskellä edessä (ei ihan yhtä edessä), kolmas taas ihan edessä oikeammalla ja neljäs vähän kauempana aivan oikeassa reunassa. Halusin välttää esineitten vaihtamiset. Eka lähetys ihan vasemmasta kulmasta. His lähti kovaa ja juoksi tietysti ekan esineen yli, toi toisen. Lähetin uudestaan samasta paikasta ja nyt jarrutti jo etuesineellä ja löysi. Kaksi seuraavaakin nousivat hienosti. Neljännelle jouduin tosin ottamaan kaksi lähetystä. Olen kyllä edelleen varsin tyytyväinen molempien koirien esinetyöskentelyyn.
Nyt alan myös pikkuhiljaa vaatia Hiskiltä, ettei esinettä räkäistä, vaan luovutetaan nätisti. Kaikista oli "vain" namipalkka, en muistanut ottaa Hiskille lelua. Eipä tuo tuntunut haittaavan.
Tuntuu, että Hiski on nyt oppimassa, että esineitä voi olla myös edessä ja että pitää olla tarkkana. Ehkä ensi kerralla jo yksi esine taaksekin.
Illalla on vielä tottistreenit Pirkkahallilla. Ajattelin ottaa ainakin seisomistreenit. Sain seisomisen opettamiseen Riitalta vinkin. Hiski on jo alkanut ennakoida, jos jätän lelun taakse. Se toimi vain muutaman kerran.
2 kommenttia:
Voihan Hiski, ei autoja sais jahdata... Bestishän tekee tota samaa. Ja itse asiassa tuli mieleen, että se vaaniessaan tekee helposti sitä, että "hyökkää" hihnan mitan päähän autotien sivuun (tavallaan pois päin autosta) ja just kohdalla ollessa / ohittaessa menee sitten kohti autoa. Eli voisko Hiskikin kuitenkin enemmän "paimentaa" autoja? Hankalaa kyllä, mutta tosi vaarallista hommaa.
Mutta kiva oli teitä taas nähdä, Hiski oli tosiaan kehittynyt mun mielestä viime kerrasta ja etenkin seuraamisessa tuntui jotenkin järkevämmältä. Siitä tulee hieno, kun on niin nopea ja näyttävä :)
Juu, tuli itselle justiin sama mieleen, että olisko sittenkin kyse vahvasta paimentamisesta eikä pelkäämisestä, kun Hiskihän ei pelkää mitään muita ääniä tms. Olen kyllä tähänkin asti kieltänyt sen remmissä kyttäämisen. Mutta kun mulla ei ole aikaiseemin ollut paimenta, niin voi ihan hyvin olla, että olen tulkinnut hommaa väärin.
Kiva oli nähdä teitäkin: Bestis oli mun mielestäni kehittynyt tosi paljon!
Hiski on ollut vähän semmoinen hulivilipoika ja olen oikeastaan antanut sen olla kakara ja tottistreenitkin olen pitänyt tosi lyhyinä. Nyt se alkaa olla mun mielestäni vasta siinä vaiheessa, että voidaan alkaa ottaa enemmän tosissaan ja pidentää treenejä.
Lähetä kommentti