Makoisaa ja mukavaa joulua kaikille, toivotamme!

"Tossa on jotain ihmetonttuja, joihin ei kuulemma saa koskea."

"Mutta kyllä mää vähän maistan."


Äitin pikku Hishis-kukkahatulla on alkanut uroskoiravaihe: koipea nostellaan rehvakkaasti ynnä ollaan kovaa karjua tuolla ulkona. Siis tää on tätä julkisivua: kyllä se on edelleen pikku sylimussukka, kun muut ei näe.
"No mää kanssa sitten."

Treeniosasto: lauantaina tottista lähikentällä muutaman muun bc:n a kelpien kanssa. Aluksi kahden minuutin yhteispaikallaolo, joka meni ihan hyvin.
Seuraaminen: luvattoman paljon nyt liikenteen ja muiden koirien vilkuilua, siis nameilla seurautettuna, rätillä ei tätä ongelmaa taaskaan. Jäävät liikkeet alkaa olla aika kivassa vaiheessa, suht nopeitakin jo mun mielestäni.
Eteentuloja hinkkasin, en saanut millään nyt tarpeeksi suoraa ja tiivistä aikaan ennen kuin monen toiston jälkeen. Menin tekemään sen virheen, että näytin lelua: hiipiminen alkoi heti.
Lopuksi eteenmeno.
Otettiin Katrin kanssa vielä viestitreeni, jossa tapahtui jotain outoa: Hiski kaahasi mun luotani Katrille triljoonaa, veti liinat kiinni metrin ennen Katria, joka odotti namit kädessä – ja ryysi takaisin mun luokseni. Sama toistui kolme kertaa. Olin ihan monttu auki. Lopulta otettiin Katri ihan lähelle lelun kanssa. Lelun kyllä kävi nappaamassa ja taas sata lasissa takaisin. Tää liittyy taas nyt johonkin paimenkäyttäytymiseen.
Sunnuntaina sitten hakumetsällä Pinsiössä, uusi paikka, tasainen kangasmetsä, hyvä näkyvyys, lievä räntäsade. Hiskille neljä ukkoa, kaksi ekaa kulmissa hajunhakuna. Eka (Jonna) meni hienosti ihan suoraan, toiselle lähetin liian kaukaa ja Hiski koukkasi oikealle, josta laukkasi hirveää vauhtia rataa eteenpäin – kunnes törmäsi jälkeen ja jäljesti suoraan piilolle. Voihan räkä. Henkka oli kiertänyt ihan oikeaoppisesti ohjeen mukaan etukautta piilolle. Kolmannen lähellä keskilinjaa otin reaktiona: jouduin menemään melkein kiinni äijään, ennen kuin His sai hajun.
Neljännestä ukosta sai hajun hyvin, mutta taas jäljesti. Poika löysi jäljen, vaikka Henkka siirtyi piiloon kakkospiilosta takakautta. Hiski on ihan selkeästi maavainuinen, taas tuli todettua. Korostuisiko toi jälkeen turvautuminen oudossa paikassa; sitä mietin, koska vähään aikaan ei tätä jälkiongelmaa ole ollut.
Käytös maalimiehillä oli nyt mallikelpoista.