Tämmöstä tää on näin joulunpyhinä: mahat täynnä köllötellään reporankoina.
Tänään, tapaninpäivänä tehtiin kylläkin reipas lenkki Sääksjärvellä ja sen päälle poljin tauon jälkeen esineruudun, 20x50 metriä. Molemmille koiruuksille kolme esinettä, perinteiseen tyyliin yksi edessä, yksi takana ja yksi keskellä. Hetalle vähän vaikeammat paikat, muuten ihan sama ja samat esineetkin: kangaslompsa, kännykotelo ja vaateharja. Kummallakaan ei ongelmia missään suhteessa. Hjyva, hjyva.
Tarmonpuuskassa tempaisin päälle vielä pudotetun esineen, Hiskille oikeastaan ensimmäisen kerran. Hakumatkaa oli noin 30 metriä, mutta otin sekä sen, että "ennen pudotusta"-osuuden myös niin, että koitin pitää Hiskin sivulla (ei varsinaisesti seuraamista) parikymmentä metriä, mikä onnistui ihmeen hyvin. Hiskin silmien kiilunnasta näin, että pudotusesine - pehmeä lapsen hanska - oli sen verran himottava kapistus, että oli odotettavissa sen omiminen. Joten varmistin luopumisen heittämällä pallon jo hyvissä ajoin Hiskin kiitäessä lapasen kanssa kohti. Siitä seurasi tietysti ennenaikainen hanskan pudotus, mutta se ei haittaa tässä vaiheessa yhtään. Hienosti kuitenkin meni noin eka kerraksi!
Hetalla ei tietenkään ollut mitään vaikeuksia, ei sen tarttis tätä edes harjoitella, mutta kun se on niin törkeän kivaa!
Hiskille kokeilin myös heittää, siis ihan oikeasti heittää, kapulaa. Yleensähän vien sen niin, että Hiski odottaa. Se olikin aika mielenkiintoista: Hishis kiihtyi niin, että tärisi, oli pakko pitää kiinni. Hmmm. Ehkä käytän liinaa tässä seuraavassa vaiheessa...
Ja tuossa alla esiintyvä otus on Aapo pikkutiikerin hahmossaan, jonka sai joulumum- öh- -pukilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti