HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




maanantai 9. marraskuuta 2009

Esineitä monella reseptillä

Maanantai 9.11.
Mursin parikymmentä vuotta sitten ruhjomani isonvarpaan uudelleen sunnuntain hakutreeneissä eikä oikein pitkää lenkkiä pystynyt konkkaamaan...Niinpä puuhattiin sitten vähän muuta.
Tarkkuusruutu
Ison puun alta löytyi sopivan paljas maapläntti:) Esineenä semmonen jättiklemmari.
Hiski malttoi hakea aika kivasti, alueen ylityksetkin pysyivät kohtuudessa. Se on nyt liikkis, kun se keksii esineen, meinaa ottaa suuhun, mutta sitten lamppu syttyy "ainiin, ei tätä otetakaan, maahanhan mun pitikin mennä." Esine ei jäänyt ihan tassujen väliin, mutta sheippaan sen siihen vähitellen. Hyvä näin.
Hetalle peittelin klemmarin oikein huolella jäätyneitten lehtien alle, mutta hyvin se silti sen bongasi.

Esineruutu
Onnuin täysimittaisen. Neljä esinettä: kaksi aika oikealla reunalla, edessä ja takakulmassa, toiset kaksi vasemmalla samoin, etuesine vielä kahden kiven välissä.
Kokeilin kummallakin keskeltä lähettämistä. Tuuli kävi takaa.
Heta suunnisti heti vasemmalle lohkolle ja toi ensin esineen kivenkolosta, heti perään takanurkasta. Sitten siirryimme oikealle: edestä nousi ensin, takaesineen kanssa joutui tekemään vähän hommia.
Hiski ampaisi taas matkaan pyssynkuulameiningillä. Suunta Hiskillä oikealle, perusteellinen kunniakierros siellä. Se jarrutus, jonka se teki saadessaan hajun ekasta esineestä, olisi ollut filmaamisen arvoinen: lumi pöllysi ja kävyt ja multa sinkoili. Sitten tempaistiin takaesine turhia haikailematta.
Siirryimme vasemmalle lohkolle, jossa vauhti hiukan himmaantui ja molemmat esineet löytyivät helposti. On todellinen ihme, että His pystyy käyttämään nenäänsä, vaikka kiitää kuin raketti pitkin metsää.
Kumpikaan koira ei lähtenyt uudelleen jo etsitylle puolikkaalle. Kiinnostavaa, pitää jatkaa kokeilua.

Pudotettu esine
Tiellä. Hiskille nyt vähän alokasta pitempi matka. Se on ruvennut kyttäämään sitä pudotettua hanskaa ennen aikojaan - oli odotettavissakin. Paluuvauhti oli taas niin hirvittävä, ettei se saanut jarrutettua, vaan ajoi täysillä mua päin.
Heta: paluuvauhti oli ladyllakin yllättävän kova, se ei nyt jolkotellut, vaan suorastaan laukkasi :)

Ja Hiskiä odotti vielä tunnarikapula risukasassa.

Ei kommentteja: