Maanantaiaamu 30.11.
Namijälki nro 4
Sammalpohjalle metsässä Hiskille. En antanut mitään käskyä, lähestyttiin vaan ihan muina naisina ja koirina jälkeä sivusta. Koitan välttää nyt ihan kaikkea vähänkään kiihdyttävää/nostattavaa jäljellä. Paljon maksamakkaranpaloja ja lopussa iso pallo, jonka kanssa His sai leikkiä yksin. Yksi kulma.
His oli ehkä hiukan rauhallisempi nyt. Hyvä niin. Pitää miettiä keppien kanssa leikkimistäkin sitte joskus, kun niitä taas jäljelle laitan: kuumentaa Hiskiä liikaa, vaikka paras palkka onkin.
Esineruutu
Täysimittainen. Kolme esinettä: muovinen puukontuppi (löytöesine), kova musta muovinen "joku" + muovinen silmälasikotelo. Kaikki peräkkäin oikealle lohkolle valmiina. Silmälasikotelo oli takanurkassa kiven päällä.
Heta oli ihan pro: se haki järjestyksessä edestä lähtien kaikki kolmella pistolla.
Hiski sinkosi taas etuesineen ohi, mutta palasi melkein heti ja toi. Juoksenteli sinne sun tänne ja kartoitti koko ruudun moneen kertaan ristiin rastiin. En puuttunut työskentelyyn mitenkään. Lopulta keskimmäinen, eli puukontuppi nousi.
Mutta se viimeinen...His teki töitä olan takaa, mutta, aijai sentään, kuono kynti maassa enimmäkseen. Se yrittää selvästikin suoriutua jäljestämällä, kun menee vaikeaksi. Lopulta menin vähän lähemmäksi esinettä (en halua lähetellä) tukemaan urakoitsijaa. His haistoi selvästi esineen, mutta ei millään tajunnut, mistä haju tulee. Lopulta se älysi nostaa nokkaansa oikein kunnolla ja sillä tavalla esinekin löytyi. Toivottavasti Hiski oppi jotakin tuosta.
Pitää kokeeksi tehdä e-ruutu, jossa vain sivut on tallattu ja katsoa, mitä hra Hiskonen sitten tekee, kun ei pysty jäljestämään ollenkaan. Oli tämä aika vaikea rasti kieltämättä.
2 kommenttia:
Olet Kaarina toki varmaan kokeillutkin, mutta onko niin että Hiski ei rauhoitu / keskity paremmin jäljelle mitä haastavampi se on? Hui on mielestäni sitä keskittyneempi jäljellä mitä haastavampi on itse jälki.
Onhan niitä vaikeitakin tehty,välillä se keskittyy silloin kohtuullisen hyvin, mutta ei läheskään aina (ainahan sillä on liikaa vauhtia). Joskus se vaan alkaa sählätä kahta kauheammin, kun tulee vaikeaa. Nyt hiljattain esim. viimeinen vaikeahko ja pitkä jälki meni ihan plörinäksi, kun se oli niin ylikierroksilla ja lopulta menetti kokonaan mielenkiintonsa koko jälkeen.
Hiskin ongelma jäljellä on mun mielestäni juuri se mielentila=liian korkea viretaso, joka pitäisi saada paljon nykyistä rauhallisemmaksi. Minä olen luultavasti paineistanut sitä jossain välissä, eli peilistä se syyllinen löytyy.
Huilla ei ilmeisesti tätä ongelmaa ole ollenkaan...
Lähetä kommentti