...nimittäin tuon Hiskin tasaisesti joka rintamalla nousevan vireen kanssa.
Jälki
Surkeasti menneen peltojäljen jälkeen kävin polkemassa namijäljen: aamuruokaa tuplasti ja huolella askeleissa, monta kulmaa, keppi vain päässä.
Ryysiminen alkoi heti, vaikka kuinka koitin himmata. Jälki mentiin niin, että minä jarrutin voimieni takaa kaksi käsin ja His eteni lähes koko matkan mahallaan, jumalaton neliveto päällä. Kauheeta touhua, ei se pentunakaan tuolla tavalla ikinä edennyt.
Tarkkuusruutu
Pienenpieni avain. Heta sai tehdä tosissaan töitä ennen kuin löysi.
Ja sitten vuoroon Puuha-Pete Hiski, joka ryntäili sinne tänne eikä meinannut malttaa pysyä ruudussa. Rupesin jo hermostumaan, kun homma oli yhtä sähellystä. Hiski huomasi pinnan kiristymisen heti (sillä on nykyään melkoiset antennit mun fiiliksiini) ja alkoi tarjota maahanmenoja - siis ilman, että esineestä oli mitään hajua. Vaihdoin liian vaikean avaimen tilalle helpomman esineen, metallirinkulan. Heti pelitti ja saatiin onnistunut maahanmeno esineellä. Huh.
Pudotettu esine
Pudotusratana pellonreuna, Heta ensin, taitava tyttö taas.
Hiskille alokkaan mittainen pudotus, valmisteleva osuuskin 50 metriä. Seurasi aika mukavasti nyt.
Haki hurjalla vauhdilla ja takaisin samaa superkiitoa - ja sitten matkalla hajosivat pk-liivit ja His sotkeutui niihin ja pudotti hanskan.
Tokoa
Nokian hallilla, kävin hakemassa Pia P.:ltä hienot, uudet T-treeniliivit. Pia touhusi pienen, taitavan Tuplan kanssa toisessa päässä tokohallia. Äänitehosteet oli melkoiset: ihan vieressä treenattiin agilitya ja eriasteista haukkua riitti (kuinka ihmisten hermo kestää sitä mekkalaa?). Hiski oli melkoisen kiihtynyt, muiden koirien haukkuhan on sille pahin mahdollinen häiriö. Jotain kuitenkin saatiin tehtyä, allaolevassa järjestyksessä.
Aloitin (kuten tavallista) ihan vaan kontaktilla ja kehuilla siitä.
Kaukot: onnistuivat ihan hyvin ekalla kerralla, mutta toistossa käskyt eivät enää kuuluneet sen hirveän taustaräkytyksen yli.
Luoksetulo: sotkeentui sukkiinsa ja pysähtyi matkalla, kun ihan vierestä kuului taas toisen koiran haukku...Uusinta ok.
Luoksetulon stoppi pelkällä käsimerkillä/pallo: otti pari askelta, pah.
Avon hyppy: kahdella ekalla kerralla jäi vaan seisomaan "istu"-käskyn jälkeen. Taustahäly ehkä taas... Kolmannelle hyvin.
Paikallamakuita. Pitkähköjä aikoja. Ihan ookoo.
"Seuraaminen" Lainausmerkeissä siksi, ettei matkaa otettu taaskaan juuri ollenkaan, vain askel pari kaikkiin suuntiin ja kehuja näistä. Ja lopuksi pallonvienti eteen ja pallosta luopumistreeniä. Tuijottihan se sitä, mutta sain kunnon kontaktin lopulta, jolloin hain pallon ja palkkasin sillä.
Lorun lopuksi His poislähtiessä pääsi karkaamaan agilityhallin puolelle ja kävi pullistelemessa siellä. Sain sen kyllä heti kiinni ja pöllytin eikä mitään vahinkoa tapahtunut, mutta p-a juttu silti.
Mutta mielenkiintoinen kokemus, kiitos Pia!
7 kommenttia:
Hihii, me reenatan Huin kanssa 2-3 kertaa viikossa tuolla hallissa. Mä olen ehkä jo tottunut tuohon meteliin, enkä koe sitä häiritseväksi - kuten ei Huikaan :)
Hassua että nämä veljekset on niiiiinkin erilaiset tuon vireen suhteen. Siima oli muuten aikamoinen pullistelija (siitä oli ihan puhetta kun treffattiin kuvauksissa), kertoivat että ovat saaneet tehdä asian suhteen töitä tosissaan.
EIlen oli jostain syystä ihan poikkeuksellisen kova meteli. Siellä oli pari hmm..en sano minkä rotuista koiraa, jolla taisi olla yksi ja sama ohjaaja. Ja kun toisen kanssa mentiin rataa niin toinen huusi ihan kiitettävästi. Ja sai varmaan muutkin ympärillä olevat koirat metelöimään poikkeuksellisen paljon.
Kannatan kuulemaani agilityryhmien sääntöä " vain rataa tekevät koirat saavat metelöidä - muut pihalle, jos ei osaa olla hiljaa".
Hiski ja Hui on kyllä melkein kuin yö ja päivä. Paitsi ulkonäössä on jonkin verran samaa :-D
Pia
Musta on tullut jostain syystä aika herkkäkorvainen. Metelistä huolimatta meinaan kyllä käydä Hiskin kanssa tuolla, vuoro on varattu keskiviikkoisin 19-20. Haluan mm. nähdä, siedättyykö toi honkkeli noihin muiden koirien ääniin...Tarvii vaan vissiin laittaa korvatulpat ;)
Siis vuoro on varattu tammikuusta alkaen.
Joo, mä kannattaisin kyllä tuota samaa sääntöä että halliin vain koirat mitkä osaa olla metelöimättä. Pitäisikö siitä laittaa aloitetta jonnekkin..?
L-pennuista useammallakin taitaa olla vähän isohko ego, Bestis pääsi viime viikonloppuna elämänsä ensimmäiseen narttukoirien kahakkaan, sekin kun on aika "tarkka" tyttö... Eli joo, siinä mielessä ei varmasti mitään helpoimpia, mutta tuntuu että on suhteellisen yleistä (ikävä kyllä, kai?) bc:ssä. Glenda on ollut aina tosi tarkka omasta tilastaan ja nuorempana vieläkin tiukempi, mutta vanhemmiten on rauhoittunut kyllä!
Tuli muuten mieleen tuosta rauhoittumisesta, oletko kokeillut sitä, että namien sijaan se saisikin jonkun lelun mihin purkaa itseään, mutta niin ettet itse yhtään vahingossakaan leiki sen kanssa? Mietin vain, että meillä se oli paras keino rauhoittumiseen Glendan ollessa nuori ja siinä vaiheessa, kun kierrokset läheni kaakkoa... Se kun ei ainakaan ihan hirveän hyvin palkkaannu nameilla, enkä voi sanoa niiden sitä kauheasti rauhoittavan, niin sai kaikkein parhaiten päänsä tasapainoon sillä, että annoin sille esim. tennarin mussutettavaksi, mutta itse vain kehuin tosi rauhallisesti ja annoin sen leikkiä itsekseen. Tätä on nykyisin käytetty myös hakumetsässä rauhoittamaan ja mielestäni ainakin meillä toiminut mukavasti.
Laura: joo, toi on ihan hyvä ajatus. Kyllä mä annan Hiskille lelunkin aina välillä enkä nykyään itte kauheesti rieku/revitä sen kanssa.
His on tosin myös melko ahne ja tykkää myös namipalkoista ja on rennompi, kun mulla on namipalkat.
Esim. seuraamisessa sille pelkästään ajatus siitä, että mulla on pallo tms. taskussa, aiheuttaa hirveen pingotuksen, ei yhtään hauskan näköistä ole se.
Mulla on siis ideana se, että pääsisin vähitellen mahdollisimman pitkälle laumavietin käytössä, se Jonten ajatus :) Tiedä sitten, miten tuossa käy...
Lähetä kommentti