Jälkimietteitä...

Polkaisin Hiskille vaihteeksi jäljen, pituutta 800 metriä, viisi keppiä, paljon kulmia.
Vanheni vajaat kaksi tuntia, jonka ajan satoi.
His bongasi ennen janalle lähetystä jonkun eläimen: läähätystä, tempoilua, ulinaa jne jne. Mentiin välillä pois, pistin poitsun autoon ja tultiin takaisin. Oli hiukan rauhallisempi, rauhoittelin vielä aika pitkään ennen lähetystä. Jälki nousi ihan hyvin. Heti alussa His nosteli päätään moneen kertaan ja kuulosteli sitä elukkaa, mutta jatkoi aina, kun sanoin "jälki". Poikkeuksellisesti nyt kehuin kulmien jälkeen esim. Noin puolivälissä lähti ihan selkeästi eläimen jäljelle, mutta olin tarkkana (kun tiesin missä jälki meni) enkä päästänyt. Taas matka jatkui. Kunnes kun oltiin tultu noin 600 metriä, hajunlähde alkoi ilmeisesti tuntua niin voimakkaana, että His käytännössä lopetti jäljestämisen kokonaan. Se oli ihme kyllä nostanut kaikki kepit mainiosti. Nyt oli vaan pakko taluttaa Mr Riistanvartija autoon. Omista korvista alkoi jo tupruta mustaa savua.
Paikan lähellä on ketunpesä, sen tiedän, mutta silti...Heta haki sitten sen viimeisen kepin eikä sitä näyttänyt mikään ylimääräinen haittaavan yhtään.
Kun meiltä on Hiskosen kanssa jo kaksi edellistäkin jälkeä mennyt ns pyrstölleen, en voinut millään jättää hommaa tähän, vaan ajoin 10 kilsan päähän pellolle ja tallustelin 100 metriä pitkän makkarajäljen, jolle jätin (peitettyinä) kaksi palloa ja loppuun vielä Hiskin ison ihanan superpotkupallon.
Kengät ja sukat litimärkinä (siis minun) sitten vielä talsittiin tuoreeltaan tämä vauvajälki. Hiski oli riemuissaan, kun löysi pallonsa ja napsi makkaratkin kohtuuhuolella. Lopuksi leikittiin hyvä tovi ison pallon kanssa.
Tämä oli terapiaa molemmille :)
Pitää vetää mietintämyssy syvälle päähän nyt. Hiskin jäljestyksessä on selvästi kaksi isoa ongelmaa, jotka voivat pahentua, ellei niille tee tässä vaiheessa jotain (ja sitten saa kyllä unohtaa voi-jäljen), eli: 1. tarkkuus 2. jälkimotivaatio (keppimotivaatio näyttäisi tämänpäiväisen perusteella olevan kunnossa).
Hiski kyllä (yleensä) jatkaa jäljestämistä, kun sille sanoo "jälki". Mutta kun keskeyttämistilannetta ei edes saisi tulla. Vaatiakin pitää, mutta painostaminen ei pitkän päälle liene ratkaisu. Jäljestämisen ihanuuden pitäisi voittaa riistan veto, siitä on kyse. Jälkeen pitäisi ehdottomasti olla parempi imu kuin tänään oli. Hiskin mielentilakaan ei ollut oikea: sen pitää olla paljon, paljon rauhallisempi ja keskittyneempi.

Luulen, että palaamme hyvin paljon taaksepäin nyt. Lyhyitä jälkiä, paljon onnistumisia, namia + palloja, keppejäkin sekaisin. Saa nähdä, montako tällaista ehditään ennen lumen tuloa tehdä.