HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Jälkiä, tottista. Sokerina pohjalla kisamainen esineruutu

Maanantai 18.4.  
Jälki nro 2
Mittaa noin 300 metriä, viisi keppiä, kaksi kulmaa, kiemuraa. Jana noin 20 metriä, jälki vasempaan. Vanheni vain tunnin verran, kun oli niin kova tuuli.
Hiski tarkisti väärään suuntaan muutaman metrin, mutta kääntyi pian. Eka keppi oli melkein heti, sen His nosti riemukkaasti. Toisen kepin yli ajoi, luultavasti siksi, että sitä ennnen oli kulma, jonka selvittämisessä Hiskillä oli vähän pään-nenänvaivaa ja kun se löysi oikean suunnan, menikin sitten aika haipakkaa. Loput kepit nousivat hyvin. Into oli kova ja vähän hosumisen makua oli ilmassa.
Esineruutu
Ensimmäisen kerran viime syksyn jälkeen täysmittainen ruutu. Tai no: ehkä se oli vähän vino...en tallannut sivuja ollenkaan ja muutenkin koitin polkea niin, etteivät jäljet "johtaneet" mihinkään, kaikenlaisia kiemuroita vaan.  Lunta oli itse asiassa paljon enemmän kuin suunnittelin ja melkoisia pikkujärviä myös. Jätin Hiskin katselemaan, kun vein kolme esinettä taakse (ei se kyllä ihan sinne tainnut nähdä). Takaisintullessa pudotin salaa vielä kolme esinettä, yhden keskelle ja kaksi eteen. Voimakas sivutuuli oikealta.
His toi kaksi takaesinettä, yhden keskeltä ja yhden edestä. Heta sai hakea ruutuun jääneet kaksi kpl.
----------------------------------------------------------------
Tiistai 19.4.
Tottis
Aamulla Toijalan kentällä Tarja S.:n ja Minna K.:n kanssa.
Hiskille ilmon jälkeen häiriöseuruuta. Siinä auttoivat parhaansa mukaan kaksi ähellä avonaisessa autossa haukkuvaa koiraa  ynnä Tarja ja Minna. Vautsi, miten särmänä oli nuorukainen.
Vauhtinouto. Minna kävi jatkamassa heittoani kaksikiloisella. Kyllähän sitä saatiin, mitä tilattiin, eli vauhtia :)
Hyppyeste. Otettiin ensin pelkkää tekniikkaa ilman kapulaa. Sitten 80-90-senttinen hypyn kera. Ihan hyvä. Sitten metrinen - kiersi takaisin. Minnan mukaan His tuli kapulan kanssa suoraan esteen eteen, liian lähelle ja oli jo hyppäämässä, mutta ei saanut askeleitaan sopimaan. Kävin sitten viemässä kapulan tosi kauas, noin kuuden metrin päähän esteestä ja otettiin uusiksi. Hyvä, ilmava hyppy.
Tekniikka siis tökkii. Kapula pitää heittää älyttömän kauas, että His saa askeleensa sopimaan. Pitää varmaan ruveta nostelemaan puntteja.
Otin vielä yksin jäätyäni pari kertaa pallon kanssa metrisen ja Hiski hyppäsi ihan hienosti takaisin. Onneksi en ole paineistanut sitä noista kierroista. Ehditään me tätä hioa: toivottavasti His löytää kokeilemalla oikean ponnistuspaikan, kun saa tarpeeksi matkaa alle.
Eteenmenoja. Ensin ilman palloa, sitten pallo näkyvissä. Monta kilometriä varmaan taivallettiin, että päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että palloa ei kytätä... Mutta onnistui lopulta, hämmästyttävää. Ei ole hätäisen hommaa tämä, ei.
Ja loppuun vielä kaikki jäävät vähän eri kohdista palkaten. Juoksemista treenattiin paljon, istumista aina väliin.
Tokoa
Illalla Levekin treeneissä. Paljon leikkiä, vähän treeniä. Ruutua, luoksetuloa, helppo tunari, paikallaistumista, kun muut makoili. Viimeksi mainittu oli Hiskistä aika tyhmää.
Jälki  nro 3
Vain 100 metriä, mutta keppejä 10-15 metrin välein. Jana lyhyt. Kova tuuli. Mainio suoritus, kaikki kepit löytyivät. 
---------------------------------------------------
Keskiviikko 20.4.
Jälki nro 4
Aamulla mietin, lähdenkö vaihdattamaan kesärenkaita vai poljenko Hiskille jäljen Sääksjärvelle. Kyllä en viitsinyt renkaita valita. Jäljellä oli pituutta melkein kilsa, kuusi keppiä, kulmia sun muuta mutkaa. Jana 20-30 metriä,oikealle. Vanheni n. 1,5 tuntia, jonka ajan satoi. Lunta siellä sun täällä.
Varma jäljennosto, pikku tarkistus ja oikea suunta. Eka keppi oli jo muutaman kymmenen metrin päässä ja nousi hyvin.
Meikäläisen penikkajalka sai aika kyytiä: kulmista Hispander veteli vauhdilla yli, terävässä kulmassa kävi jo melko kaukanakin jäljeltä. Aina kuitenkin etsi ja löysi jäljen uudestaan ihmeen näppärästi. Lopussa oli tien ylitys (varmaan monta harhajälkeä), jonka jälkeen tuli pieni hämmennys ja siinä rytäkässä sitten jäi yksi keppikin.
Eli: Hiski on varma jäljennostaja ja sillä on myös mahtava keppi- ja jäljestysmotivaatio ylipäänsä, mutta tarkkuudessa on toivomisen varaa. Odotan mielenkiinnolla vierasta jälkeä. Ja pitänee nyt vaikeuttaa jälkeä, alustaa yms ja katsoa, mitä siitä seuraa.
Kisamainen esineruutu
Illalla ajelin vielä Vaasantien varteen. Sinne tallottiin täysimittainen esineruutu, mukana Tarja Vee, toinen Kaarina+Seppo. Kolme esinettä: yksi vasemmalle ihan eteen, yksi keskelle taakse ja yksi oikeaan reunaan keskelle. Vieraat esineet, isohkoja. Takana kohisi Vaasantien liikenne ja mm. ihmisen p-aa ruudussa, eli  tyypillinen "taajamaruutu."
Hiski työskenteli hienosti: kolme lähetystä, kaikilla nousi esine, eteni suoraan, nenä oli alusta asti hyvin auki, ei kaahotusta. Palkkasin vain viimeisestä esineestä. Kympin suoritus :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hiskillä tosiaan 30 pisteen suoritus esineruudussa: siihen ei voi mitään lisätä tai poistaa.

Bertalle höyryävä paskakasa ja sen oma pahoinvointi tuottivat suuria ongelmia ruudussa. Mutta nämäkin katastrofit ovat hienoja mahdollisuuksia oppia ja treenata: hommia tehdään vaikka ei ihan nappiin mene asiat. Näissä paineissa ne timantit hiotaan...

Kiitos siis vaan treeniseurasta!

Tarja Vee & p-Pertti

Hiippari kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Se on kyllä totta, että kaikenlaiset yllätykset ja häiriöt treeneissä ovat vain hyväksi tässä vaiheessa koulutusta. Missään tapauksessahan mikään ei koskaan ole varmaa, vaikka kuinka hyvin olisi treenannut ;)
Otetaan uusiksi jossain taas, kun ehdit!