Tottis
Lisättiin taas tiistaiaamuna vaikeusastetta/jännitettä seuraamiseen.
Seurautin Hiskin monta kertaa työhuoneesta ulos - oven avaus välissä - ja kellarin rappusia ylös. Ei se oven avaaminen mitään, mutta ne rappuset oli todella pahat: niissä His on aina saanut kulkea ihan miten lystää. Poikaparka oli tuskaa täynnä: missä kohtaa sitä nyt sitten pitäisi olla, kun mamman vasen jalka on jossain ylhäällä ja pitääkö muka kontaktiakin pitää ja mitä ihmettä tää nyt on olevinaan... Otin lopulta rapun kerrallaan ja palkkasin aina heti, kun His pysyi hyvässä paikassa ja piti kontaktin.
Tämä oli itse asiassa erittäin hyvä treeni, koska Hiski joutui keskittymään todella ankarasti. Tätä lisää ja myös rappuja alaspäin.
Lisäksi jatkettiin luoksetuloja eri kulmista. Tämäkin on yhä Hiskille hirmu vaikeaa: mitä enemmän kyljittäin seison, sitä enemmän sen on pakko miettiä - rattaat oikein kirskuu päässä - ja saattaa tulla jopa oikealle puolella istumaan. Näiden kahden periaatteessa aika pienen jutun jälkeen His oli ihan poikki. Ei se eilisten, fyysisesti aika rankkojen metsätreenien jälkeen ollut läheskään niin väsyksissä. Sitä se on, kun joutuu käyttämään aivojaan. Rankkaa.
Pyörähdettiin päivällä vielä pikaisesti Kyötikkälän kentällä hierojalle mennessä. Siellä huijailin Hiskiä taas seuraamisessa (jännite...): pidin Hiskin lempparilettiä oikeassa kädessä, heiluttelin ja olin heittävinäni. Paha, paha! Näin silmänurkastani, miten Hiskin silmät muljahteli ja se teki jänöloikkia, joista pakitti aina heti takaisin paikoilleen. Sadistiohjaajaa oikein nauratti toisen ahdinko.
Otettiin eteenmenoakin. On sitä on treenattava: treenaamattomuus on vaan ongelman välttelyä ja sitä on tehty ihan riittävästi. Nyt treenataan muutenkin pääasiassa virheitä, yritetään ainakin. Vihjesanat/eleet ensin. Valmisteleva osuus oli yllättävän hyvä, mutta pinkaisi pahasti oikealle. Uusinnalla kiilasi eteen ja tuijotteluakin alkoi esiintyä, hyvä, niin hyvä. Noista mokista nuhteet ja otettiin niin monta kertaa uusiksi, että poika seurasi kuin pieni tinasotamies. Annoin juosta tosi pitkälle, varmaan ainakin 60 metriä, koska viime aikoina on otettu aika monta kertaa maahanmeno mukaan. Sitten vapautin ja palkkasin. Palkkaa ei siis ollut edessä nytkään, vaan minulla.
Uskaltaisikohan jo uskoa, että siirtymät sujuvat tällä kaudella, koskapa His tarjoaa ihan itse seuraamista liikkeiden välillä. Alan joka tapauksessa vaatia tosissani myös siirtymissä seuraamista. Nyt Hiski jo kestää senkin, viime kesänä en vielä ollut asiasta yhtään varma.
Hierojalla. Hyvin meni eikä jumeja löytynyt. Lavoissa ehkä jotain ihan pientä. Mutta venyi ihan uskomattomasti. Hiskillä on kyllä järkyttävän pitkät raajat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti