Maanantaina lenkin yhteydessä tehtiin vähän hommia sateessa, mutta ah, niin ihanasti kevättä enteilevässä säässä.
Ensin tietysti pudotettu, jota ilman me ei näköjään enää päästä metsästä ulos...
Olikin ihan mielenkiintoista, kun Heta lähti ajamaan takaa Hiskiä, joka lähti hakemaan hanskaa... Ja jäi sitten matkalle väijymään, kun Hiski paahtoi takaisin, Hiski teki tyylikkään oharin hangen kautta. Annoin sitten Hetankin hakea lyhyeltä matkalta oman hanskansa ja kantaa autoon.
Ihan oikea tarkkuusruutu!
Löysinpä kuin löysinkin etelärinteestä paikan, jossa lumi oli jo sulanut 3x3 metrin alueelta. Tosin sinne mennessä putosin napaani myöten ojaan, ja Hiskistä ei näkynyt kuin vähän korvia, mutta mitäs näistä. Heta ei paikalle olisi edes päässyt, se sai odottaa tien vieressä.
Heti vaan sikavaikea treeni: minimaalisen pieni "jokin" muovinpala kivekolossa risun alla ;) His joutui pakertamaan ihan tosissaan, mutta mahtavasti se keskittyi ja luovutti nätisti.
Esineitä, esineitä, esineitä
Ensin kahlasin niin pitkälle kuin pääsin, mikä ei ollut kovin paljon ja heitin sitten kolme esinettä niin pitkälle kuin jaksoin, mikä sekään ei ollut kovin paljon. Esineet jäivät noin 20 sentin välein. Hiski yritti kerran vaihtaa esineen toiseen, minkä kielsin jyrkästi.
Sitten vein yhden esineen tietä pitkin 50 metrin päähän ja peitin vähän lumella. Lähetin Hiskin hakemaan ja sillä aikaa heitin toisen esineen eteen, ihan paluureitille. Tarkoitus oli päästä kieltämään vaihtoyrityksestä. Mutta ei His yrittänytkään vaihtaa. Sitten lähetin hakemaan etuesineen ja palkkasin ruhtinaallisesti.
"Haku-/esinetreeni"
Pakko käyttää mielikuvitusta, että saa tehtyä jonkinlaisia maastotreenejä.TreenattiinHiskin kanssa hallintaa ja samalla esineen etsimistä ilmavainulla ihan kotikutoisella metodilla.
Kuljin polkua/keskilinjaa pitkin niin, että His oli "sivu"-käskyn alla (tässä on oikeassa haussa ajoittain hieman ongelmia). Käännyin vuorotellen oikealle ja vasemmalle ikäänkuin pistolähetyksessä ja heitin (pienen) pallon niin pitkälle kuin pystyin. His sai padota aina vähän aikaa ja vaadin kunnollisen sivullaolon ennenkuin päästin sen hakemaan palloa, joka tietysti upposi syvälle lumeen.Sillä aikaa, kun His haki palloa, etenin ihan kuin oikealla pistolla, ja samalla huutelin: "täällä ollaan." Aion ruveta nyt tekemään kisoissakin näin, koska Hiskillä on ollut vaikeuksia löytää minua rullaa tuodessaan. Saa nähdä, mitä tuomarit sanoo. Haukkuvan koiran kanssahan näin saa tehdä ihan vapaasti.
Otettiin varmaan ainakin kahdeksan "pistoa" näin ja Hiski kahlasi siinä upottavassa, märässä hangessa. Oli varmaan aikamoisen raskasta, mutta ihan hirveä palo sillä olis sitä palloakin etsiä. Ihana epeli.
4 kommenttia:
No saahan siellä keskilinjalla huudella, on se sitten haukkuva tai rulla.. eihän siinä eroa ole! Ilmaisun aikana tapahtuvassa huutelussa sitten taas on omat sääntöpykälänsä, mutta nehän sä tiedätkin. Ja yhtä hyvin se "täällä ollaan" voisi just ohjaajalla tulla silloin kun haukkuva alkaa haukkua kuin se että rullakoira tulee metsän siimeksestä kohden. Tässähän se sitten tuomarin näkemykset taas nähdään ja ne tulkinnat, että mitä mieltä ovat... Esim. Ninan Tepsulle, joka oli rullakoira, piti koko radan ajan huudella "täällä ollaan", eikä ainakaan minun sillä kisatessa tuomarit siitä mitään sanoneet. Tosin en sille kyllä huutanutkaan, JOS näin sen rullan kanssa tulevan. Ja eikös tuo Tepsun poika Veetikin vähän "kaipaile "näitä huuteluja risteilyn aikana :-D..
Just sitä sitä tilannetta mietin, että koira on huudellassani ihan lähellä tulossa rulla suussaan: itse en jostain syystä huomaa sitä, mutta tuomari huomaa. Siinähän tulkinta voisi olla, että "ilmaisun aikana" on koiraa "kannustettu." Haukkuvan kanssa tilanne on kuitenkin vähän erilainen. Kyllä mä Hetaa huutelin.
Tämän riskin meinaan joka tapauksessa ottaa.
Tepsun suorituksen olen kerran nähnytkin ja siinä oli kyllä koira, jota ei ihan herkästi saanut pistolta pois ;)
"Ja eikös tuo Tepsun poika Veetikin vähän "kaipaile "näitä huuteluja risteilyn aikana :-D.."
Juu, tarvii se :-O
Tosin ei aina tule vaikka huutaisikin....
Kerran meni pisteitä kun huusin enkä huomannut että sillä on rulla suussa kun se tuli sellasen rytön läpi. EK kisassa kävi tämä, joten tarkkana vaan.
Parempi olisi kun ei tarttisi huudella. Enkä mä toki aina ole Veetiä huutanut, vanhemmiten on vähän tullut lisää tuota itsepäisyyttä niin on joutunut kutsumaan.
Hanna
Hanna: justiinsa tätä mä vähän pelkään :( Olen kyllä suunnitellut, että jos pitäisi vaikka kilisevää avainnippua kaulassa ja totuttaisi koiran siihen.
Lähetä kommentti