Mateleva yllätys, imutusta ja esineitä. Ja jälkikin!

Mikä eläin? Kuva: Sari Nurmi

Kelvollinen perusasento? Toijala, 9.4./M-L Koskinen.

MA 11.4.
Sääksjärvi-lenkin jälkeen päätin tehdä tarkkuusruudun. Jyrkähkössä rinteessä oli jetsulleen 3x3 metrin sula kohta. Sitä tallaamaan. Ehdin teputtaa reunat ja aloin talsia keskustaa, kun tulin katsoneeksi jalkoihini vähän tarkemmin. Keskellä ruutua risujen seassa luikerteli valtavan suuri kyykäärme! Kävin hakemassa autosta kännyn ja koitin ottaa otuksesta kuvan. Oli vähän vaikeaa, kun ei oikein hirvinnyt mennä niin lähelle kuin olisi pitänyt. Meikäläisen bongaama ensimmäinen kevään merkki ei siis ole soma leskenlehti, vuokkonen tai sinitaivaan kiuru, vaan risukossa mateleva käärme :(

Tarkkuusruutu metsässä ei tämän jälkeen juuri kutsunut. Niinpä ajelin Pirkkahallin kentän kautta ja tekaisin  tarkkuusruudun ihan kentän viereen,sulaneelle alueelle. Se on semmoinen autiotontti, täynnä koiranpaskaa ja roinaa, cityjänisten papanoita yms. Esineenä normikolikko, jota en peittänyt, koska ajattelin, että voipi olla vaikea paikka. Mutta melkein hetihän Hispander kolikon nappasi. Sillä on nykyään hauska päättäväisen tuikea ilme tarkkuusruudussa. Hyvä, hyvä.

En millään malttanut olla tekemättä myös esineruutua siihen kahden kävelytien väliin, 20 metriä leveä kaistale, korkeahkoa kuivaa heinää yms viime kesän kasvustoa, risua, vesilätäköitä, betonimöhkäleitä. Tällä kertaa talloin myös reunat.  Käytin aika helppoja esineitä: pehmeää muovia, kangasta ja nahkaa. Yksi taas taakse, yksi keskelle ja yksi eteen. En peittänyt tai piilottanut, etuesine tosin oli kuopassa.
Keskimmäinen nousi heti, sitten takaa, etuesinettä joutui hiukan etsiskelemään. En puuttunut työskentelyyn. His hoiti tämänkin mallikkaasti eikä häiriintynyt yhtään, vaikka ihan vierestä meni pyöräilijäitä ja koirantaluttajia.
Tottis
Imutusseuraamisen hevoskuuri aloitettiin heti maanantain aamuruualla, jonka syötin Hiskille suurinpiirtein paikallani pyörien, His kiinni jalassa. Sitä jatkettiin työhuoneella nameilla ja vielä sitten Pirkkahallin kentälläkin, pyörimistä ja vain muutama askel eteenpäin, käännös ja pysähdys. Annan sen pitää nyt takapäätään aika kaukana takana, kaipa se sieltä taas hilautuu eteenpäin.
Otin myös iskunoudon kaksikiloisella, koska eilen oli tylsä luovutus. Luovutus sitten ilman heittoa pikkukapulalla. Hyvä luovutus ja sopiva etäisyys.
Kuuntelutreeniä eteen/sivulle. Eli virhettä taas kaivettiin esiin. Ensin otin vain eteen, sitten sivulle. Sen jälkeen käännähdin hiukan vasemmalle eteentulon jälkeen ja annoin uudestaan "tänne"-käskyn. His siirtyi tietysti salamannopeasti sivulle. Hiskille nämä kikkailut/liikkeen vaikeuttamiset tekevät tosi hyvää, se on paljon tarkkavaisempi näin. Ja se jännitekin kasvaa selvästi. Lopuksi vielä ihan vaan pelkkää helppoa eteentuloa. 

TI 12.4. 
Jälki
Löysin Sulkavuoresta paikan,johon sain poljettua vajaat 200 metrin pituisen jäljen, kolme keppiä, yksi kulma. Janaa noin 20 metriä. Hyvä suora jana, oikea suunta, kepit löytyivät, rauhallinen jäljestys. Jes! Tästä se alkaa.
Annoin Hetan ajaa saman jäljen, vein vaan yhden kepin jäljen päähän tien viereen. En mennyt itse mukaan, mutta katselin tieltä, että ihan oikean lenkin se teki ja toi mulle kepin :)  
Tottis
Imutusta, imutusta. Hiukan hidasta kävelyä ja "henkilöryhmä" so neljä muovitötteröä. Kokeilin myös hiukan juoksuaskeleita, mutta paikka siirtyi heti eteen, joten luovutin suosista.  
Eteenmenoja. Taas haettiin virhettä ja sen korjaamista. Vein rivin muoviämpäreitä noin 3o metrin päähän "kentän" reunaan. Vihje-ele (oikean korvan sively) ja -sana ensin. Valmistelevassa osuudessa kävelin hitaasti ja otin niin monta kertaa uudestaan, että sain lähetettyä, kun Hiski oli juuri oikeassa paikassa ja kontaktissa. Se epäröi ämpäreiden kohdalla: annoin uuden käskyn ja poika jatkoi matkaa. Käskin maahan, kävelin viereen, kehuin ja palkkasin. Uusinnalla ämpärit hidastivat taas matkaa, annoin  käskyn, koira jatkoi ja minä vapautin ilman maahanmenoa ja palkkasin heti.
Luoksetuloja eteen, 2 kpl. Ruutu, huvin vuoksi lopuksi.
Tarkkuusruutu. Paljon kuivia lehtiä ja erilaista roinaa ympärillä. Piilotin kilikellon lehtien alle. Heta haki ensin ja löysi heti. Hiski samoin. Hyvä luovutus.
Ja lenkin päätteeksi His vonkasi taas pudotetun esineen ja taas minä hellyin tekemään sen. Ainakin nää sivullakulkemiset on nyt ihan huippuja.