Jälkiä
On tehty kolme kpl, kaikissa sama teema: eka keppi toisten keppien ja risujen seassa noin 100 metriä lähdöstä, kulman jälkeen. Jäljet vain parisataa metriä. Janat ovat olleet 30-40 metriä: oikealle, oikealle, vasemmalle ja kaikki ovat menneet hyvin, kop, kop.
Kaksi kertaa His on porhaltanut sen ensimmäisen keppikasassa olleen kepin ohi, mrrrrrr. Tuosta kyllä huomaa, että pojan jäljestys on aika huoletonta, varsinkin helpossa maastossa. Kolmas kerta onnistui kepin osalta, mutta sillä His lähti melkein heti jäljennoston jälkeen seuraamaan marjastajan jälkeä (jonka näinkin). Noh, pääsin korjaamaan eikä tuo Hiskin vika noin jäljen alussa edes ollut. Tälle jäljelle järjestin vielä semmoisen lisämausteen, että tein kulman ihan tien viereen. Ja siis tiellä paljon jälkiä. Kyllähän Hispander siellä tiellä ensin kävi ihmettelemässä.
Pudotettu
Pellolla, yli polven ulottuneessa kuivassa heinässä/ohdakkeissa. Hauskaa, kun koiran näki koko ajan vilistävän siellä heinikossa. Eihän tossa mitään vaikeaa ollut.
Toko/tottis
Törppöä ja suuntia siellä sun täällä. Mun mielestäni His on oppinut merkin ällistyttävän nopsasti tai voi olla, että kaikki koirat oppii sen hyvin, mä en vaan ole tiennyt. Ja muutama kerta ruutua ihan kisamatkoin törpöltä. Ihmeen hyvin.
Pihassa hyppelytekniikkaa ja kapulatreeniä. Vinoonheittoja, joista palkka välillä heti edestä, välillä vasta sivulta.
Ma-iltana käytiin Eteläpuistossa (miten mä olen unohtanut tämän paikan!) ja saatiin varsin hyviä häiriöitä. Siellähän on joka puolella pyöriä, koirantaluttajia ja kävelijöitä, mutta lisäksi menossa oli agiharkat kentän päässä ja kesken treenin jänöjussi järjesti ihan ekstrakattauksen: olin lähettelemässä Hiskiä merkiltä eri suuntiin, kun pupunroikale ilmaantui jostain ja istahti kaikessa rauhassa alle 10 metrin päähän Paavo-kapulasta.Ja istui. Ja istui. Istui hievahtamatta kuin jänöjussipatsas. Hiski yritti jo tuijottamalla saada sitä liikenteeseen ja minä taputtelin käsiäni. Mutta ei Hispander lähtenyt pupua moikkaamaan, hyvä poika. Käännettiin sitten pitkäkorvalle selkämme ja jossain vaiheessa se oli suvainnut poistua.
Otin Hiskille pitkän seuraamispätkän suoraan kohti räkyttäviä agilitaajia ja ihme kyllä se seurasi koko matkan hienosti eikä kontakti tipahtanut kertaakaan.
Lopuksi ilmoitin Hiskille, että nyt poika "uimaan" ja se oli ihan moilasena. Mitä, missä? Vanajavesihän jäi kotipihaan. Mutta kun Pyhäjärven ranta oli ihan vieressä, His sai pulahtaa sinne. Tällä kertaa kyllä toisten koirien hajut veivät voiton kaikista muista palkoista. Ihana sniffauslenkki, jonka aikana His merkkasi paikat valehtelematta viiden metrein välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti