Tarkkuusruudut
Aina vain pienempiä esineitä ja hankalampia piilotuksia, esim pienen kannon päällä lehdillä peitettynä minimaalisen pieni metallirinkula. Joutui kyllä etsimään aika kauan. Tai (alle puoli senttiä halkaisijaltaan) muovijoku syvällä montussa mustikkavarpujen alla. Välillä aina helpompia esineitä. Intoa ainakin on nyt kovasti.
Tottikset
Torstai- ja perjantai-iltoina Toijalan kentällä tassu hyvin paketoituna. Torstaina paikalla paljon väkeä, oli tokotreenit samaan aikaan.
Seuraamiset. Torstaina henkilöryhmä ja pitkää suoraa, nopeudenvaihdoksia. Ihan hienosti, myös aikalaistodistusten mukaan, ei törttöilyjä.
Perjantaina Marja-Liisan kanssa ilmoittautuminen virtuaalituomarille, Vici kovaäänisesti p-makuuseen ja siellä vielä sopimuksen mukaan kaikenlaista säätöä ja mekkalointia. His joutui olemaan tosi kauan perusasennossa käskyn alla. Hyvin piti pojalla pokka. Siitä eteenmeno ilman palkkaa. Sitten seuraamista, myös ilman palkkaa koko kaavio. Painoi ja yli-yritti, mutta eipä taas ollut kisahaahuilusta tietoakaan, eli en päässyt puuttumaan nytkään. Hetsailin vielä pätkiä niin, etten päästänyt aina lelulla, vaan jatkettiin matkaa.
Jäävistä istu ja maahan ja seisomisen valmistelevasta palkka.
Tasamaanouto. Hyvinhän se. Telineitä en uskaltanut vielä ottaa, mutta seurautin hyppyesteen eteen ja palkkasin siinä.
Toisessa erässä vielä Hiskille heti luoksetulo ja sitten seuraamista: käännöksiä, askelluksia, pysähdyksiä ja pyörimistä. Yritin myös saada Hiskin retkahtamaan niin, että heittelin perusasennossa leluja eteen ja sivulle. Kontakti ei pudonnut kertaakaan. Voi hyvät hyssykät, miten tämän omistautumisen saisi siirrettyä kisoihin... Eteen-sivulle-siirtymisiä. Vasta ihan lopuksi leikkiä.
Siinähän se. Kuuma oli kuin h:ssä, mutta Hiski oli aivan tohkeissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti