Jälkiä
Ensimmäisen tallasin to-aamuna. Onnistuin löytämään suopursuisen paikan lähtöön. Sen jälkeen olikin sitten melkein pelkkää kivilouhikkoa, johon kypsähdin ja mittaa jäljelle taisi tulla vain joku 400 metriä. En edes laskenut keppejä, olisko sinne pari jäänyt. Joka tapauksessa jälki nousi jälleen oikeaan suuntaan (vasen), nyt kuudennen kerran peräkkäin vapaalla tyylillä.
Toinen jälki perjantaiaamuna, nyt mittaa oli 1,1 kilometriä. Jätin jäljelle irtileikatun sormikkaan sormen, sukanpalan ja kangassuikaleen sekä kaksi keppiä. Ihan alussa oli heti sukanpala ja sen jälkeen 20 metrin päässä keppi. Maasto oli helppoa, lukuun ottamatta lopun hakkuuaukeaa, jolla mentiin pätkän matkaa multa- ja hiekka-alustalla. Sen sijaan tein tolkuttoman määrän kulmia, suoria ja piikkejä sekä kivien kiertämisiä. Nyt pidensin janaa tuntuvasti, mutta edelleen vain lähdin kävelemään jälkeä kohti. Jälleen oikea suunta (oikealle), jo seitsemäs.
Kaikki kangasesineet nousivat hyvin, ensimmäinen keppi jäi (kaahasi ekalta esineeltä suoraan yli) ja varmaan olisi jäänyt viimeinenkin, ellen olisi jarruttanut. Se tosin oli vaikeassa paikassa hiekkakuopan pohjalla. Muuten jäljestys oli kympin arvoista.
Tokot
Torstaina Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Tehtiin muistaakseni kaukoja, ihan päin peetä heti, jos matka pitenee metrinkin - "kotona se kyllä osaa" - pelkkää ruudun paikkaa, ei siis lähetystä, ja siitä seuraamaan tuloa. Metallinouto otettiin, hyvin, ja tunnari, oikein hyvin, vaikka kiihdytin Hiipparin hirveille kierroksille ihan vartavasten. Eipä kai muuta.
Perjantai-iltana uudessa paikassa Lielahdessa, Koirakoutsin hallissa. Paikkaistuminen ja -makuu villakoiran ja pötkyläkoiran välissä. Ei oltu piilossa, mikä olikin hyvä, koska hirveästi olisi istumisessa huvittanut haistella mattoa. Pääsin kieltämään. Paikallamakuussa makasi jo hievahtamatta.
Pienesti seuraamista ja perusasentojumppaa, mikä oli huonoa. Miksi tämä taas levähti? Sitten kaukoja, ei voi edetä senttiäkään, muuten ei onnistu, tulee aina vaan eteenpäin.
Luoksetulo. Vaikka ei sitä oikeastaan mahtunut kunnolla tekemään. Hyvin kuitenkin seisahtui ja meni maahankin.
Ruutu, nurkassa. Merkille hyvin, mutta voi jösses, kun ruutuun on pakko ängetä sivusta aina vaan, jos seinä on lähellä. Mikä ihmeen taittovika tolla on? Sittenpä taas pelkkää paikkaa.
Ohjattu. Ensin hämy, ei lähetystä, pelkkää istumista>palkka. Sitten Jyrki, joka oli ihan seinän vieressä ja kas, kun meinasi mennä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä. Seinä näköjään hämää tässäkin. Paavo kommelluksitta.
Joo, ja pihassa olen huvikseni kokeillut semmosta, että olen laittanut Hiskin noutamaan kapulan, siitä merkille ja siitä hyppäämään. Aika kivasti tuo sujui muutaman hutikierroksen jälkeen. Aluksi pudotti kapulan aina merkillä.
Haku
Sääksjärvellä la-aamuna. Siirryimme hirvimiesten jaloista paikkaan, jossa varsinkin alueen lopussa maasto nousi jyrkästi tasaisen alueen jälkeen. Hiskille suunnitelmana neljä ukkoa ja neljä tyhjää, näytöt ja näytön hetsaus kolmelle ensimmäiselle. Käytännössä tyhjiä tuli kai seitsemän, kun lähetin Hiskin lopussa niitten mäkien päälle useampaan kertaan ennenkuin saatiin tarpeeksi suorat pistot. Hyvä treeni.
Tulipa muuten mieleen, että Hiski on ollut kuudessa hakukokeessa, joista viidestä se on saanut ykköstuloksen. Lisäksi se on ollut seitsemässä etsintäkokeessa, joissa on hakuosuus. Yhteensä takana on siis 13 kisaa ja yhdessäkään siltä ei ole jäänyt ukko löytymättä tai ilmaisematta.
En tiedä vieläkään, onko Hiski parempi haku- vai jälkikoira....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti