Jakomielinen jälki

Miikku tallasi Hiskille ma-aamuna runsaan kilsan pituisen jäljen, viisi keppiä.
Mentiin ajamaan Hispanderin kanssa kahden tunnin kuluttua niin, etten edes tiennyt, mihin suuntaan jälki lähtee. Lähetin ensimmäistä kertaa aikoihin oikein kunnolla, ja His suuntasi varman oloisesti oikealle, mutta teki heti mutkan kohti tietä. Nonni, takajälki, ehdin ajatella. Mutta Hiippari jatkoikin jäljestystä tien toiselle puolelle: Miikku oli tehnyt varsinaisen hämyn, hyvä, hyvä! Eli nyt tuli jo 12. peräkkäinen jäljennosto oikeaan suuntaan. Ja ihan kohta mentiin taas tien yli alkuperäiselle puolelle, nyt jopa risteyksen kautta. Kyseessä on varsin käytetty lenkkireitti. Hiski jäljesti aivan upeasti, ei mitään epäröintiä missään kohtaa ja kolme keppiä nousi mallikkaasti. Ehdin jo ajatella, että nyt tuli kymppi plussa-jälki. Ei pitäisi nuolaista ennenaikaisesti. 
Ehdin juuri vilkaista gepsistä, että oli tultu runsaat 700 metriä. Olimme keskellä Lempäälän (ehkä) pahinta hirvimetsää, jota olen yleensä koittanut vähän vältellä...Silloin His sai ihan yhtäkkiä suoranaisen sätkyn, syöksähti eteenpäin kuin sähköjänis ja tiesin heti, että nyt ollaan hirven perässä. Sanoin pari kertaa painokkaasti  "hyi" ja "jälki": Ei minkäänlaista vaikutusta, His painoi menemään kuin heikkopäinen. Siinä ehdittin jo ryysiä monta kymmentä metriä. Joten pysähdyin, kerroin selväsanaisesti, mitä mieltä touhusta olen ja keskeytin homman siihen. Otin kiinni pojan kaulapannasta, en antanut sen edes nuuskia enkä merkkailla matkalla, vaan kuskasin suoraan autoon niin, että hippulat vain vinkuivat. Aamuruoka jäi siis saamatta.
Toivon todella, että tästä hirvestyksestä jäi Hiskille mahdollisimman paska fiilis ;)
Ensin kaksi kolmasosaa täydellistä jäljestystä joka suhteessa ja sitten lopussa pääsin rysän päältä puuttumaan riistanajoon. Täydellinen treeni!
Haluan jäljen ehdottomasti tuonne uudestaan mahdollisimman pian. Olisipa tosi kiintoisaa nähdä, tekeekö Hiippari uudestaan saman tempun.
Jälkien vanhentuessa tokoiltiin Levekin kentällä. Niitä samoja juttua vaan, ei mitään ihmeempää.