HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 16. elokuuta 2009

Kisamainen esineruutu

Kahden vuorokauden treenitauon jälkeen taas innokkaasti hommiin.

Sunnuntai 16.8.: esineruutu

Koska paikalla oli paljon väkeä ja täysimittainen, hyvin tallattu ruutu aivan oudossa paikassa, Hiskille tehtiin kisamainen treeni ilmoittautumisineen. Vieraat esineet oli kyllä mun makuuni ihan liian isoja: aikuisen kengänpohjallinen, rantasandaali ja lapsen sormikas, mutta pienempiä ei ollut.
Esineruutu oli lisäksi vilkasliikenteisen tien varressa, joten myös liikennemeteliä saatiin, jee. Itse onnistuin kehittämään pienen jännityksenkin.
En halunnut tietää esineiden paikkoja, mutta pyysin viemään kaksi taakse ja yhden keskelle tai eteen, jonnekin. Ruudussa oli jo ollut esineitä vaikka missä, eri paikoissa, eli se oli varsin hyvin hajustettu...
Tempaisin Hiskin suoraan autosta töihin.
Herra Hoo oli (taas) Kone: kolme hienoa pistoa, kolme esinettä, aikaa meni noin kaksi minsaa. Minä vain lähetin, siirryin ja otin esineen vastaan jne. Koska olen peruspessimistinen suomalainen, pieni ääni päässä piipittää nyt: "kohta taatusti tulee takapakkia." Yritän olla kuulematta.
Hiipeli käyttäytyy kaiken lisäksi esineruudussa kylmän viileästi,keskittyy olennaiseen, ei hötkyile eikä juoksentele turhaan.
Koska Heta oli (taas) viimeinen ja aikaa oli mennyt jo liikaa, neito sai hakea vain yhden esineen, jonka pyysin piilottamaan hyvin. Ei silläkään paljon nokka tuhissut. Lisäksi Heta sai etsiä Hiskiltä maastoon jääneen pallon.

JA LOPUKSI PALJON, PALJON ONNEA ROIHULLE BH:STA!
TOIVOO HISKI-KAMU

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Hyvähyvä Hiski!! :)

Mulla on vähän tuo sama "kohta menee huonosti" -ääni, mutta ainakin ennen viime koetta onnistuin sen vaimentamaan sillä, että yksinkertaisesti luotin siihen treeniin millä olin aiemminkin saanut hyviä tuloksia aikaiseksi ja unohdin kaikki muut treenityylit ja paineet. Uskon nimittäin siihen, että siinä vaiheessa kun alkaa kikkailemaan, niin asiat yleensä menevät huonompaan suuntaan...

Hiippari kirjoitti...

Niinpä, toi on niin totta...Tuolla nulikalla on nyt niin hyvä esinemotivaatio, että jos mä sen onnistun jollain säädöillä tappamaan, niin olen kyllä varsinainen ääliö.