Jälki 30.8.
Marja-Leena polki Hiskille muutaman sadan metrin pituisen jäljen, yksi kulma, keskivaiheille jätti kepin. His sai myös nähdä, kun M-L lähti tallaamaan. Vanhennettiin 1,5 tuntia, sitten M-L meni piiloon jäljen päähän.
Tieltä oli matkaa jäljelle (=jana) ainakin 50 metriä. En antanut Hiskille mitään käskyä, vaan lähdin vaan kävelemään sen kanssa kohtisuoraan jälkeä päin. Hiskin nenä ihan kynti maata ja se bongasi heti jäljen oikeaan suuntaan. Keppi nousi hyvin, viivähdetttiin sillä melkoinen tovi. Hiski jäljesti suoraan M-L:n luokse, ei saanut ilmavainua, koska katsottiin etukäteen tuulen suunta tarkkaan ja M-L oli hyvin piilossa. Marja-Leenalla oli kaksi keppiä, joilla leikitti Hiskiä. His oli aivan töpinöissään, suorastaan irti maasta, tästä ihanasta ylläristä. Lopuksi hra Hiskonen sai Marja-Leena-tädiltä vielä iltaruokansa. Ja vielä kerran kepit. Vitsi, kun oli kivaa ja sehän oli koko homman tarkoituskin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti