Hiskonen jäljestää hyvin

Jälki 1
Oma
Pituus: n. 700 metriä
Ikä: 2,5 tuntia
Kulmia: 4 kpl suoria, 1 terävä. Kolme tienylitystä, joista yksi koirien pissatusreitillä
Keppejä: 7 kpl (havu-), osa tooosi pieniä
Jana: n. 35 m

Jana oli hiukan hankala: His pyrki molempiin suuntiin ennen varsinaista jälkeä. Melko varmasti paikassa oli paljon muitakin jälkiä (marjastajien yms) tällä kohtaa. Jälki nousi kuitenkin heti oikeaan suuntaan. Yhden tien ylityksen tein niin, että jälki jatkuikin tien jälkeen tien vierustaa pitkin. Tämä oli aika vaikea rasti, mutta ilman apua His sen mainiosti selvitti. Koirien pissatusreitillä jäi haistelemaan yhtä kohtaa ja pissasi päälle (tottakai, Herra Iso Karju), mutta jatkoi taas matkaa kuin tyhjää vaan. Kaikki kepit nousivat. Hyvä poika Hiskonen!

Jälki 2
Oma
Pituus: runsaat 800 metriä . Piti tehdä kilsa, mutta päädyin aika epätoivoiseen maastoon ja lisäksi olin ihan eri suunnassa kuin piti. Gepsistä ei ole hyötyä, jos sitä pitää taskussa ja kattoo vaan lopussa. Mutta ilman gepsiä en olisi osannut takaisin autolle, jonne sitten olikin jäljen päästä toiset 800 metriä…
Ikä: 3 tuntia (vesisade)
Kulmia: rutosti. Terävä kulma ei ollut pelkästään terävä, vaan piikki ja paluujälki meni noin 30 metriä päässä tulojäljestä. Ups.
Kepit: 7 kpl, alimittaisia tikunnysiä
Jana: noin 20 metriä
Heta oli mukana, kun poljin jälkeä. Loppupäässä paikalle pöllähti jostain kaksi koiraa, aussi ja nahkacollie, jotka räksyttivät aikansa ja häipyivät, kun joku kutsui.
Ajo: His nosti hyvin jäljen, mutta tarkisti taas takajälkeä melkein liinanmitan. Pitäisköhän ruveta toikin kieltämään, kun tuomarit on niin hätäisiä?
His jäljesti upeasti. Hetan jäljet eivät tuntuneet häiritsevän mitenkään. Tein tahallani aika alussa niin, että kiskoin poitsun kaksi kertaa oikein kunnolla pois jäljeltä (kun vielä muistin, missä se menee). Halusin nähdä, lähteekö hra Hoo uudestaan jäljelle tämmöistenkin häiriöitten jälkeen. Ja lähtihän se!!! Kehuin hiukan, kun se kolmannen kerran sitkeästi vänkäsi jäljelle. Piikin kohta meni ihan superisti.
Neljännen kepin jälkeen tuli hukka: sillä paikalla, jolla vierailijakoirat olivat käyneet His alkoi nuuskuttaa jotain mätästä ja nosti tietysti jalkaa päälle. Siinä herpaantui Hörökorvalta ote hetkeksi ja se lähti painamaan kulmasta yli liian kauas. Menin perässä ja hetken päästä ei ollut haisuakaan, missä ollaan. Ei voitu jättää hommaa kesken ja palata autolle, kun en yhtään tiennyt, missä se on… (GPS autossa, nerokkaasti). Ei auttanut kuin yrittää vähän hahmottaa suuntaa, mistä tultiin ja koittaa saada His nostamaan jälki uudestaan. Koko ajan se yrittikin vimmatusti. Tietysti alkoi vielä sataa kaatamalla.
Mutta eikös tuo ihana pieni koiranpoika lopulta hissannut meidät takaisin sille 3,5 tuntia lionneelle jäljelle ja sitä pitkin ja polulle, josta osasin jo itsekin autolle! Joka ikinen keppi nousi. Hiski The Ihmepoika: korjasi kyllä mokansa ihan viimeisen päälle!