HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




perjantai 12. maaliskuuta 2010

Ilmaisua + muuta pientä

8.-11.3.
Haku/ilmaisutreeni
Iidesjärven mullankaatopaikalla. Muille partiointia, Hiski otti kolme maalimiestä, kiintorulla.
Ensimmäinen piilo oli risu/oksa/puunrunkokasojen keskellä, tosi vaikeakulkuisessa paikassa (vähän eri paikassa kuin olin tarkoittanut...). Tuuli oli voimakas ja ihan eri suunnasta, eli ei mitään tuuliapua. Muistaakseni kolme lähetystä, koska His ei vaan saanut hajua. Sitten tuli rulla suussa vähän hämmentyneen oloisena- pudotti kerran matkalla, mutta nosti itse. Mentiin näytölle ja His löysi Miian hyvin. Miia ei ollut nähnyt Hiskin käyntiä, eli en tiedä, missä kohtaa se oli rullan ottanut, toivottavasti mahdollisimman lähellä...
Toinen mm oli helpommassa paikassa, multakasan takana ja tuulikin sopivasti. No problem, paitsi että mm-Miikku oli lakanan alla ja His oli ilmeisesti vähän kaivellut siellä... Kolmas taas tuulen kannalta pahasti ja ukko (Ilkka, outo mm) oli kasan päällä lisäksi. Ei silti vaikeutta. Pudotti tosin rullan ennen käskyä, panin ottamaan uudestaan, ennenkuin lähdettin näytölle.
Se risukasapiilo oli kaikille koirille (4 kpl) tosi vaikea. Tuotapa pitää treenata uudestaankin.

Viikolla ollaan treenattu kertaalleen myös pudotettua esinettä, joka oli Hiskille vähän ylikiva: ei millään olisi malttanut odottaa, että pääsee hakemaan...

Lisäksi ollaan treenattu sivulle siirtymistä joka ikinen päivä. Olen onnistunut mokaamaan tämän pohjamutia myöten: ensimmäisillä kerroilla His ei hievahtanutkaan edestäni, ellen antanut edes pikkuruista apua kädellä tai vartalonnykäisyllä - olen kertakaikkiaan ehdollistanut sen noihin. Toistoilla se alkoi ensin siirtyä ihan onnettoman vinoon eikä edelleenkään yhtään tajunnut, mitä siltä haluttiin. Seuraavassa vaiheessa aloin korjata kädellä takapuolen asentoa. Toistoja on otettu paljon ja superpalkka on tullut vasta onnistumisesta: korjatusta ei tule palkkaa, vain ekalla kerralla kunnossa olevista. Onneksi tuon kanssa pystyy jauhamaan ja homma paranee pikkuhiljaa :)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Apua, uskallatko ottaa uudelleen rullan noston maasta, jos tiputtaa rullan? Mä en kyllä uskaltaisi.. liian suuri riski pienen bc.n oivaltaa ihan vääriä asioita siitä :-/

PiaP

Hiippari kirjoitti...

Taisit tuosta jo kerran aikaisemmin mainita :) Kyllä mä viime aikoina olen pistänyt nostamaan,jos ihan viime tingassa tiputtaa.
Palkkaahan His ei nostamisesta minulta saa enkä edes kehu sitä. Tarkoitushan on vain alleviivata, ettei rullaa pudoteta, ennen "anna"-käskyä. Haluan ehdottomasti, että rulla pysyy suussa ja tuodaan sivulle eikä sitä pudoteta, ennenkuin annan luvan. Olen kisoissa (ja treeneissä) katsellut, miten koirat räkii rullaa jo monen metrin päässä ohjaajasta, sellaista toimintaa en halua.
Olen puhunut tästä bc-kouluttajienkin (mm. Kärnän Sari) kanssa eivätkä he näe tässä ongelmaa. Mutta enhän minä tietenkään varma voi olla...
Mitä sinä tuossa tilanteessa tekisit?

Anonyymi kirjoitti...

Joo, sori, ei ole alkuunkaan tarkoitus jankuttaa :-D.

Juu, tiputtaa ei saa, se on selvä mutta en kyllä enää tällä tiedolla/kokemuksella näistä epeleistä antaisi ottaa maasta rullaa uudelleenkaan... Ottaisin ilmaisun varmaankin kokonaan uudelleen tai sitten toteisin, että per## se ei vieläkään osaa ja antaisin sillä erää olla ja jatkaisin harjoittelua erillisenä treeninä... Vaikea sanoa ihan näin äkkiseltään mikä olisi oma ratkaisuni juuri tuossa ollut - ei kuitenkaan se rullan ottaminen uudelleen. Mutta kuten aina - tapoja on monia. Ja siltikin niitä ongelmia voi myöhemmin tulla, tekee niin tai näin tai vaikkapa noin.

PiaP

Hiippari kirjoitti...

Eiku "jankuta" ihmeessä vaan, aina joku harmaa solu lähtee liikkeelle,kun joku kommentoi...
Mä en ole kauhean innostunut uudestaan hakemisista: en ole yhtään varma, ymmärtääkö koira, miksi se lähetetään uudestaan mm:lle ja jos vielä sattuisi käymään niin onnettomasti, että pudottaa uudestaan, niin ei hyvä. Musta on reilumpaa, että väärin tehty homma korjataan välittömästi pienen paheksunnan kera, eli: rulla putoaa> paheksuva "ohhoh"> rulla nostetaan> "anna"> liina kiinni> "näytä" ja menoksi.
Mutta koskaan ei tietenkään voi olal satavarma...tarkkaillaan tilannetta.

Anonyymi kirjoitti...

Niin kauan kun maalimiesmotivaatio on satavarmasti kohdillaan eikä koira kerää turhia paineita esim useista tyhjistä pistoista niin kaikki on hyvin. Jos alkaa rakoilla niin koiralle voi tulla herkästi mieleen, että rullan nostamalla pääsee toivottuun lopputulokseen eli sut tyytyväiseksi (vaikket palkkaakkaan) ja ennenkaikkea maalimiehelle. Eli tossa se mun ajatukseni syy.
PiaP

Hiippari kirjoitti...

Joo, ymmärrän kyllä tuon ajatuskulun ja olen sitä itsekin miettinyt. Toistaiseksi mm-motivaatio on huipussa ja pudottamisesta tulee aina vain moitetta. Mutta hyvä näitä on pohtia.

Laura kirjoitti...

Terve!

Pakko kommentoida tähän, kun olen itsekin samaa asiaa pohtinut :).
Eli siis Glendalle tein kiintorullan kanssa aluksi sitä, että kommentoin kyllä jos se ihan mun lähellä rullan tiputti. Edelleen, jos tiputtaa lähellä (en muista koska olisi viimeksi tiputtanut) pyydän sen ottamaan uusiksi. Sen sijaan, jos esim. irtorulla on tipahtanut useamman metrin musta pois, olen pyytänyt jonkun hakemaan sen pois ja Glendan hakemaan maalimieheltä uuden. Eli siis mulla on tässä ollut ajatuksena se, että jos se tiputtaa sen tosi lähellä mua, niin mä ehdin itse kommenoimaan siihen oikeaan asiaan, eli tiputtamiseen ja näin ollen voin vaatia sen ottamaan sen uudestaan. Jos taas rulla on tippunut jo kauempana en saa itse siitä heti annettua välttämättä palautetta, koira on ehtinyt juosta jo pidemmän matkan mun luokse, ei enää tiedä mitä on tehnyt hassusti ja oppii noukkimaan rullan tavallaan vain jostain metsästä. Niin ja vaikka olenkin korjannut Glendaa tässä, niin se ei ole tehnyt kuin muistaakseni kaksi vai kolme valetta, joille on kaikille ollut joku ns. "selitys", ja aika suurella aikavälillä kaikki, joten en usko että tuo on sen valeisiin vaikuttanut mitenkään.

En tiedä sainko selitettyä asiaa niin kuin itse sen olen ajatellut, toivottavasti :)

Ja kiitos terkuista Kaarina, Glenda vaikuttaa jo paremmalta, vielä tosin saa olla vain rajoitetulla liikunnalla!

Hiippari kirjoitti...

Mä olen ajatellut ihan samoin, eli että jos pudottaa ihan vasta mun luonani, niin sitten rulla nostatetaan, jos kaukana, saa hakea uuden. Ei tosin muistaakseni ole pudottanut "kaukana" oikeastaan koskaan ja hyvin harvoin myöskään lähietäisyydellä.
Tänään sattui muuten treeneissä aika hauska juttu: meillä on ryhmässä x-rotikka Usko, joka kikkaili irtorullaa tuodessaan niin, että onnistui pudottamaan sen. Nosti itse rullan nopsasti ja PALASI se suussa maalimiehelle, varmisti tökkäämällä, että ukko on edelleen paikallaan ja toi rullan nätisti ohjaajan sivulle. Se on aina pantu hakemaan uusi rulla, jos pudottaa kaukana ohjaajasta sen ja näkyy olevan homma aika selkäytimessä :) Näkyvyys oli niin hyvä, että nähtiin sen touhut keskilinjalta.
Kiva kuulla, että äipän jalka on paranemaan päin!